Huomasin tuossa, että edellisestä postauksesta on vierähtänyt melkein 7kk! Pahoittelut siitä. Elämässä on ollut niin paljon kaikkea muuta, että ei ole ollut aikaa ja mielenkiintoa tänne mitään kirjoittaa, mutta näin korona-kriisin keskellä tuli sellainen olo, että tännekkin olisi kiva jotain päivittää pitkästä aikaa. 

Mistäs sitä oikein alottaisi..

Elämä on viime aikoina pyörinyt oikeastaan oman kodin ja koulun ympärillä. Välillä tuntuu, että vuorokaudessa on liian vähän aikaa, että saisi aikaiseksi oikein mitään.

Koulu vie tällä hetkellä mun päivistä suurimman ajan ja myös energiat. Tuntuu, että koulupäivän jälkeen ei ole enään energiaa tehdä mitään ns. ylimääräistä, sen verran tuo etäopiskelu ja tietokoneella istuminen vie energiat multa. Aloitin siis tammikuun alussa lähihoitaja opinnot ja olenkin oikein motivoitunut opiskelija ja siksi ehkä tämänkin blogin päivitys on jäänyt, kun on vaan keskittynyt kouluun ja muun arjen pyörittämiseen.

Olen mä sentään viikonloppuisin osannut ottaa rennosti ja panostanut myös omaan terveyteen. Tuli meinaan tuossa muutama viikko sitten ostettua itselleni uusi maastopyörä. Sillä on tullut poljettua pitkin metsäpolkuja ja teitä. Kävin tuon paremman puoliskon kanssa yhtenä päivänä polkemassa 18km! Siinä kyllä tuli yllätettyä itsensä oikein kunnolla. Eipä olisi kyllä entisessä elämässä jaksanut tuollaisia kilometrejä polkea. Tai en ainakaan ihan heti usko niin.

Mitä tulee muuten tähän ns. terveelliseen elämään ja syömiseen, niin syöminen on tällä hetkellä melko sekalaista. Ei oikein jaksa keskittyä siihen oikein syömiseen ja tulee syötyä mitä nyt sattuu käsiin tulemaan. Tämä on yksi niistä asioista mille pitäisi oikeasti tehdä jotain. Se, kun nyt vaan on melko karu fakta, että jos ravintopuoli ei ole kunnossa, niin se näkyy siinä fyysisessä jaksamisessa. Ja voihan se olla, että sen syömisen takia olo onkin tällä hetkellä sellainen, että ei vaan mitään ylimääräistä jaksa tällä hetkellä ja kaikki kiukuttaa. Jaksan kyllä silti uskoa siihen, että tämäkin on vain väliaikainen tila ja tästä taas noustaan. Niinhän siinä on aina ennenkin käynyt. 

Ja viimeiseksi voisin sanoa sen, mitä kuitenkin odotit jo heti alussa mun kertovan ;) Eli sen mihin suuntaan mun paino on mennyt ja miten projekti on edennyt. Hah, enpäs kerrokkaan sitä ihan heti. Sori. 2 viikon päästä tulee tasan 2 vuotta mun leikkauksesta. 2 vuotta! Se on ihan mielettömän pitkä aika! No onpahan siihenkin 2 vuoteen mahtunut paljon! 

Ero, muutto kaupungin sisällä, uusi parisuhde, muutto toiseen kaupunkiin, uusi koulu/työ, naimisiin meno <3, uusi koulu. Ja onhan noita. Paljon on tapahtunut. Olen erittäin kiitollinen siitä, että pääsin leikkaukseen, mistä pääsenkin sopivasti siihen, että harmittaa tämän korona tilanteen takia seurata muita lihavuudesta kärsiviä jotka ovat odottaneet leikkaukseen pääsyä ja eivät nyt tämän koronan takia pääse, koska eihän se lihavuusleikkaus ole "tärkeä" leikkaus. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja tähän haluan sanoa, että ymmärrän kyllä, että eihän se nyt ole kovin järkevää lähteä ketään leikkaamaan jos ei ole pakko. Koska silloinhan sä olet heti riskiryhmässä saamaan sen koronan, mutta ymmärrän kyllä sen harmituksen määrän mikä ihmisille tulee, kun leikkaus siirtyy. SIISPÄ haluankin nyt kannustaa teitä kaikkia nyt jaksamaan vielä tässä kamppailussa ja tekemään kaikkensa, että paino tippuu. Se voi tippuu jopa sen verran, että säästytte leikkaukselta, tai vaikka ei tippuisikaan niin paljon, niin mitä enemmän saatte painoa nyt ennen leikkausta pois, niin se kaikki on aina eteenpäin ja auttaa leikkausen jälkeenkin parantumisessa, uskokaa mua. Tiedän mistä puhun ;)

Ja nyt tämän pitkän jaarittelun jälkeen se mun tilanne. :) Eli tällä hetkellä paino on 85,9kg. Painoa tippunut projektin alusta 66,4kg! Tavoite painoon enään 15,9kg! Olen super onnellinen tämän hetkisestä tilanteestani. Toivottavasti nämä luvut saa just sulle sellaisen olon, että "jos toi on pystynyt tähän, niin minäkin pystyn". Koska sähän pystyt! Karusti sanottuna tämä, että vielä 5 vuotta sitten mä lueskelin netistä juttuja miten ihmiset on laihtunut ja ajattelin, että "kivat heille, en mä ikinä pääse normaaliin painoon". Ei mulla oikeesti ollut pienintäkään uskoa siihen, että mä voisin joku päivä painaa vielä alle 100kg. Sitä vaan niin jotenkin tyytyy omaan tilanteeseen ja jokaisen epäonnistuneen laihdutus yrityksen jälkeen totetaa itselleen, että "en mä ikinä onnistu missään, en edes pudottamaan painoani". Mutta jos yhtään lohduttaa, niin kyllä sä onnistut! Siihen ei oikeastaan ole mitään suoraan vastausta, että miten. Mutta itse koen, että tärkeintä on kuitenkin se, että sinä itse haluat laihtua. Jos joku muu haluaa, että sä laihdut, niin voin kertoa, että tuskin onnistut. Tai voi olla, että onnistut, mutta veikkaan silti, että et onnistu. Koska oleellista painon pudottamisessa on kuitenkin se, että sä teet sen sun itsesi vuoksi, et kenenkään muun. Tää oli mun strategia.  Tai no kaikkihan alkoi silloin kesällä 2016, kun olin töissä ja en vaan jaksanut tehdä mitään töitä kunnolla, kun oli kuuma kesä päivä ja siivoaminen on yllättävän fyysistä työtä. Silloin mä tein sen päätöksen, että nyt riittää, hae apua! Ja mähän hain. Siitä alkoi mun pitkä kivinen tie kohti lihavuusleikkausta. Ja jos yhtään oot mun blogia lukenut, niin ei se kovin helppo tie ollut. Mutta mä selvisin! Ja niin selviät sinäkin! Mä tiedän, mutta sun pitää myös itse uskoa siihen!

Ensinnäkin mitä itse tekisin toisin, mutta sinä voit vielä vaikuttaa asiaan. 

1. Älä lähde pudottamaan painoa asenteella "äkkiä kaikki mulle heti nyt" (ei tuu toimimaan")
2. Ole rehellinen itsellesi ja mieti mitä SINÄ haluat!
3. Tee pieniä päätöksiä esim. saan perjantaina syödä karkkia (joillakin tietty toimii totaali kieltäytyminen, mulla ei toimi)
4. Älä koskaan aloita maanantaina, koska sekään ei vaan toimi. Tänään on perjantai ja jos sä luet tätä ja sulle tulee olo, että mä pystyn tähän, niin miksi  et aloittaisi jo tänään? Se on ihan itsensä huijaamista jos aloitat maanantaina ja ajattelet, että "mulla on viikonloppu aikaa vetää kunnon herkku överit". Se on ihan viimeinen virhe. nim. kokemusta on ;)
5. Aloita liikunta pienin askelin. Ei sitäkään kannata vetää yli. Koska jos oikeasti lähdet asenteella "käyn joka päivä 3km lenkillä, niin on kumma jos en laihdu". Koska todennäköisesti se innostus loppuu yhtä nopeasti, kuin alkoikin.
6. Juo vettä. Joo tää kuulostaa hassulta, mutta vesi on oikeasti todella oleellinen osa painon pudottamisessa.
7. Lisää niitä kasviksia siihen sun lautaselle, niin ja vaihda nyt jo se iso lautanen siihen leipälautaseen ;) Ja syö 5 kertaa päivässä. (aamupala, lounas,välipala, päivällinen ja iltapala) Pidä aterioiden välissä 2-4h. Näillä pääset jo pitkälle.
8. Muista pitää se 1 herkkupäivä viikossa. Se ei kaada sun painonpudotusta. Ja EI en tarkoita, että sulla on 24h aikaa syödä herkkuja, kohtuus kaikessa ;)
9. Ja se tärkein, tämä ei ole mikään pikadietti! Tämä on ELÄMÄNTAPAMUUTOS, muutos joka tulee muuttamaan sun elämän totaalisesti. Tää tulee kestää koko sun elämän. Mieti, että sä olet mahdollisesti kerännyt sitä ylipainoa vuosia, niin voin taata, että ei se ylimääräinen paino lähde PYSYVÄSTI, päivissä, viikoissa, kuukaudessa tai edes välttämättä vuodessä. Karua, mutta totta. Mutta tässä kohtaa on hyvä muistaa, että ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu ;)

Tsemppiä just sulle. Sä pystyt tähän kyllä! Ja yks vinkki muuten vielä. Ota nyt se paino, laita se ylös johonkin. Ota itsestäsi mitalla mitat ja merkkaa nekin ylös. Ja heitä se vaaka sinne nurkkaan pölyttymään! Kyllä, koska jos sä koko ajan käyt sillä vaakalla kattomassa, että mitä se paino näyttää, niin se vaan stressaa sua. Ja stressi ei todellakaan auta painon pudottamisessa! Laita mieluummin vaikka kuukauden päähän itsellesi muistutus, että "tarkista paino". Ja se tärkein, se mitta nauha kertoo sulle paljon enemmän, kun se vaaka. Lihas tunnetusti painaa enemmän, kuin rasva. Siksi sanoin, että unohda se vaaka. Nii ja se mitä itse unohdin, niin otappa itsestäsi kokovartalo kuva nyt. Kyllä, sä ymmärrät sen sitten myöhemmin, että kuinka tärkeä se kuva oli ottaa. Se, kun sä saat painoa tiputettua ja otat muutoskuvia matkan varrella, niin huomaat jo kuvien välillä isoja eroja. Edelleen tsemppiä just sulle! Sä kyllä pystyt tähän!