No josko sitä taas vähän päivittelisi tätäkin. Kävin tossa jokunen viikko sitten 2v kontrollissa. Siellä kirurgi haastatteli ja tutki. Kovasti kehui sitä miten olen saanut painoni alas ja muistutti taas siitä, että se ei ole pelkästään leikkauksen ansiota, vaan ihan omasta ansiostani myös. Kirurgi teki myös lähetteen plastiikka puolelle, koska tuota ylimääräistä ihoa on niin paljon vatsan alueella. Nyt siis odottelen aikaa plastiikkakirurgille. Toki ehtona tälle kaikelle oli se, että pitää lopettaa tupakointi. Ihan heti käynnin jälkeen en sitä kyllä saanut aikaiseksi, mutta olen mä nyt sentää ollut jo 1 viikon ja 5 päivää ilman tupakkaa :D Pakko sanoa, että ei ole edes tehnyt mieli tupakkaa. Jotenkin sain iskostettua sen niin, että jos poltan edes sen yhden, niin kaikki alkaa taas alusta. Eli alan taas tupakoimaan, koska siitä yhdestä se on joskus alkanutkin. 

Mutta tiedättekös, kun koitan tuota samaa herkkujen suhteen, niin se ei kyllä onnistu :D Välillä on niitä päiviä, kun vois syödä enemmän ja vähemmän herkkuja. 

Toki on pakko tähän välin sanoa, että olen aina ollut tunnesyöjä ja eihän se mihinkään kadonnut leikkauksen myötä. Ainoa ero on vaan se, että ennen pystyi syömään paljon kaikkia herkkuja kerralla ja vetää ns. herkkuöverit. Jos sitä yritän nyt, niin aika pian tulee todella huono olo ja ns. kipukohtaus. Ja se jos joku ei ole kiva.

Pystyn kyllä ruokien kanssa säätelemään annos kokoja, mutta kyllä välillä edelleen herkkujen suhteen on hyvin vaikea hallita syömistä ja tulee noita kipukohtauksia enemmän ja vähemmän.

Takaisin tunnesyömiseen.. Tällä hetkellä olen siinä tilanteessa, että on todella vaikea aloittaa mitään ns. terveellistä elämää ja lisätä liikuntaa jne. Aikaa mulla olis tähän kaikkeen kyllä, mutta jotenkin tuo henkinen puoli ei ihan ole mukana tässä. Kaikki tuntuu jotenkin haastavalta tällä hetkellä. Olen siis täysin taas unohtanut itseni ja oman hyvinvointini. Tähän kaikkeen kyllä on ihan järkevä selitys. Se on tämä vuosi mikä on ottanut melko koville. Siihen on mahtunut niin paljon kaikkea, että sitä on jotenkin ollut vähän vaikea sulatella. 

Jossain vaiheessa liikunta auttoi mua tän kaiken kestämään, mutta jotenkin nyt tällä hetkellä jo ulos lenkille lähteminen tuottaa suurta tuskaa. Tuska nyt voi olla vähän voimakas ilmaisu, mut kuitenkin siis vaikeutta lähteä mihinkään.

Nyt vaan mietin tässä, että mistä mä taas löytäisin sen motivaation ja arvostuksen itseäni kohtaan, että jaksaisin taas aloittaa elämään terveellisesti..

Tiedän, että se terveellinen syöminen ja liikunta piristää mua ja olen todella energinen ja voin hyvin, mutta en tiedä miksi se on niin vaikeaa taas päästä siihen.  

Eniten tietysti oman hyvinvointini takia tätä elämänmuutosta haluan toteuttaa, mutta myös siksi, että se kaikki tehty työ olisi vain plussaa, kun sinne plastiikka kirurgille menee, eli ei tästä ainakaan mitään haittaa olisi, mutta se aloitus... No ehkä pitää yrittää olla armollinen itselleen ja vaikka pienin askelin lähteä toteuttamaan tätä terveellistä elämää. Niinhän mä olen sitä tännekkin tuonut ennenkin esille. Pienin askelin pääsee todennäköisemmin tavoitteeseen, kun kauhealla kiireellä.

Ei muuta, kun hyvää joulun odotusta kaikille :)

Viime päivinä olen yrittänyt oppia tuntemaan itseäni paremmin ja yrittänyt opetella tekemään asioita toisin. Lyhyesti: Elämä on just niin hyvää, kun itse haluat. Voi kunpa tämän olisin tiennyt 3 vuotta sitten, niin ehkä elämä olisi paremmin nyt. Tai ehkä ei. Kuka sen tietää. Miksi toistaalta elää menneessä, kun voi elää tätä hetkeä? Ei se menneiden muistelu ja kaivelu auta tätä päivää mitenkään.

Kaikella on tarkoitus. Näin mä ainakin haluan uskoa. Tällä tarkoitan tällä hetkellä ehkä eniten sitä, että olen viime päivien aikana oppinut ymmärtämään enemmän itseäni ja miten toimin. Tästä syystä olen myös nyt pysynyt paremmin ns. ruodussa syömisten ja liikkumisten suhteen. Hyvä vinkki itselle ja muille "mieti, ennen kuin toimit". Hah, niin yksinkertainen lause, mutta antaa kuitenkin niin paljon. Hyvänä esimerkkinä voisi heittää sen, että meinaat hakea kaapista keksiä, mutta mieti ensin miksi haluat sen? Onko sulla nälkä? Vai vaan sen takia, että sun nyt vaan tekee mieli. Jos sulla on nälkä, niin syö vaikka välipala, mutta älä sitä keksiä. Jos sun nyt vaan tekee mieli sitä keksiä, niin mieti silti vielä, että syötkö sen. Ehkä lasillinen vettä auttaisi asiaa?

Tietoinen läsnäolo

Oletko aina tietoisesti läsnä esim. syömisessä tai silloin, kuin menet sinne herkkukaapille? Tuskinpa vain. Ja jos oletkin, niin silloin pystyt tekemään tietoisesti päätöksen mennä sen herkkukaapin ohi ja hakea vaikka vettä tai syödä välipalaa.

Olen tämän projektin aikana oppinut yhtä ja toista. Tärkein oppimani asia on kuitenkin se aterioiden säännöllinen syöminen ja veden juominen.

Suosittelenkin kaikkia lähtemään ensimmäisenä liikkeelle siitä, että tee tietoinen päätös aloittaa terveellisempi elämä. Aloita se pienin askelin. Lisää arkiliikuntaa, syö säännöllisesti, juo vettä ja pidä joskus se pieni herkuttelu hetki. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että teet tämän kaiken vain itsesi takia, et kenenkään muun takia. Ja tietysti on hyvä muistaa olla armollinen itsellesi. Älä siis vaadi itseltäsi heti liikoja. Jos lähtee liian kunnianhimoisesti ja täysillä liikkeelle, se innostus lopahtaa todennäköisesti yhtä nopeasti, mitä se alkoi. Eli ole maltillinen. Kyllä se siitä. Päivä kerrallaan :)

En tiedä onko tää mun tapa käsitellä asiaa, mutta maanantaina päätin, että pakko koittaa ryhdistäytyä ja ottaa jonkunnäköinen ote elämästä. Siksi aloitinkin taas katsomaan tarkemmin, että mitä syön ja olen liikkunut enemmän. Kaikki tais alkaa oikeastaan myöskin sen takia, että ostin hautajaisiin paidan ja kotiin päästyäni huomasin sen olevan hiukan "piukka", joten ajattelin, että mulla on 2 viikkoa aikaa saada itseäni hieman pienemmäksi, että paita ei olisi niin piukka. Toki se nyt ei ole ainut syy, mutta hyvä motivaatio ainakin aloittaa taas keskittyä omaan hyvinvointiin.

Ehkä tämä tästä pikku hiljaa, päivä kerrallaan.

En tiedä edes mistä pitäisi aloittaa. Tai mitä pitäisi tehdä. Tänne kirjoittaminenkin tuntuu tällä hetkellä melko työläältä, mutta kuitenkin sellainen olo, että haluan tänne jotain ajatuksia kirjoittaa.

Tiedostan itsestäni sen, että stressi saa mut tekemään huonoja valintoja. Esim. Tällä hetkellä tekisi ihan hirveästi mieli mennä hakemaan kaapista sipsipussi ja syödä sipsejä, mutta toistaiseksi olen vain tyytynyt katsomaan sitä sipsipussia. Tiedostan sen, että se tuo vain hetkellistä "lohtua" ja todennäköisesti vaan hirveän morkkiksen. Parempi vaihtoehto varmasti olisi lähteä vaikka ulos kävelemään tai vaan kuunnella musiikkia ja vaan olla. Jotenkin nyt vaan on niin lamaantunut olo, että ei oikein tiedä mitä tekisin. En vaan saa aikaiseksi lähteä ulos kävelylle, saatikka tehdä mitään muutakaan järkevää. Tiedän, että joskus olisi hyvä vaan olla tekemättä yhtään mitään, mutta se ei ole minua. Mä en vaan osaa olla. Ja varsinkin nyt mulla on semmoinen olo, että pitäisi yrittää pitää itseään kiireisenä, että ei ehtisi ajatella mitään ylimääräistä. En halua asiaa täällä sen enempää avata, mutta sanotaanko näin, että isoja asioita menossa tällä hetkellä ja en oikein tiedä miten asioita pitäisi käsitellä. En vaan osaa käsitellä.

Tällä hetkellä kai pitäisi osata olla kiitollinen niistä elämän pienistä jutuista. Siitä, että mulla on vierelläni maailman ihanin ihminen joka osaa tukea ja arvostaa minua. Sekin tuntuu välillä niin hassulta. Siis se, että saan toteuttaa itseäni ja saan siihen kannustusta. Olen äärimmäisen onnellinen hänestä <3 

Kyllä tämä tästä. Päivä kerrallaan. Ehkä.

Aattelin tähän laittaa kertauksena painoja:

12.1.2017 152.3kg

16.4.2018 134,2kg

23.4.2019 95,9kg

16.4.2020 88kg

Kokonaisuudessa pudonnut 64,3kg! 

Tää on taas jäänyt, kun on ollut kaikenlaista. 

Eipä tässä kyllä hirveesti mitään ihmeellistä ole edes päivitettävänä. Elämä kulkee omalla painollaan. 

Mistäs sitä oikein alottaisi..

Elämä on viime aikoina pyörinyt oikeastaan oman kodin ja koulun ympärillä. Välillä tuntuu, että vuorokaudessa on liian vähän aikaa, että saisi aikaiseksi oikein mitään.

Koulu vie tällä hetkellä mun päivistä suurimman ajan ja myös energiat. Tuntuu, että koulupäivän jälkeen ei ole enään energiaa tehdä mitään ns. ylimääräistä, sen verran tuo etäopiskelu ja tietokoneella istuminen vie energiat multa. Aloitin siis tammikuun alussa lähihoitaja opinnot ja olenkin oikein motivoitunut opiskelija ja siksi ehkä tämänkin blogin päivitys on jäänyt, kun on vaan keskittynyt kouluun ja muun arjen pyörittämiseen.

Olen mä sentään viikonloppuisin osannut ottaa rennosti ja panostanut myös omaan terveyteen. Tuli meinaan tuossa muutama viikko sitten ostettua itselleni uusi maastopyörä. Sillä on tullut poljettua pitkin metsäpolkuja ja teitä. Kävin tuon paremman puoliskon kanssa yhtenä päivänä polkemassa 18km! Siinä kyllä tuli yllätettyä itsensä oikein kunnolla. Eipä olisi kyllä entisessä elämässä jaksanut tuollaisia kilometrejä polkea. Tai en ainakaan ihan heti usko niin.

Mitä tulee muuten tähän ns. terveelliseen elämään ja syömiseen, niin syöminen on tällä hetkellä melko sekalaista. Ei oikein jaksa keskittyä siihen oikein syömiseen ja tulee syötyä mitä nyt sattuu käsiin tulemaan. Tämä on yksi niistä asioista mille pitäisi oikeasti tehdä jotain. Se, kun nyt vaan on melko karu fakta, että jos ravintopuoli ei ole kunnossa, niin se näkyy siinä fyysisessä jaksamisessa. Ja voihan se olla, että sen syömisen takia olo onkin tällä hetkellä sellainen, että ei vaan mitään ylimääräistä jaksa tällä hetkellä ja kaikki kiukuttaa. Jaksan kyllä silti uskoa siihen, että tämäkin on vain väliaikainen tila ja tästä taas noustaan. Niinhän siinä on aina ennenkin käynyt. 

Ja viimeiseksi voisin sanoa sen, mitä kuitenkin odotit jo heti alussa mun kertovan ;) Eli sen mihin suuntaan mun paino on mennyt ja miten projekti on edennyt. Hah, enpäs kerrokkaan sitä ihan heti. Sori. 2 viikon päästä tulee tasan 2 vuotta mun leikkauksesta. 2 vuotta! Se on ihan mielettömän pitkä aika! No onpahan siihenkin 2 vuoteen mahtunut paljon! 

Ero, muutto kaupungin sisällä, uusi parisuhde, muutto toiseen kaupunkiin, uusi koulu/työ, naimisiin meno <3, uusi koulu. Ja onhan noita. Paljon on tapahtunut. Olen erittäin kiitollinen siitä, että pääsin leikkaukseen, mistä pääsenkin sopivasti siihen, että harmittaa tämän korona tilanteen takia seurata muita lihavuudesta kärsiviä jotka ovat odottaneet leikkaukseen pääsyä ja eivät nyt tämän koronan takia pääse, koska eihän se lihavuusleikkaus ole "tärkeä" leikkaus. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja tähän haluan sanoa, että ymmärrän kyllä, että eihän se nyt ole kovin järkevää lähteä ketään leikkaamaan jos ei ole pakko. Koska silloinhan sä olet heti riskiryhmässä saamaan sen koronan, mutta ymmärrän kyllä sen harmituksen määrän mikä ihmisille tulee, kun leikkaus siirtyy. SIISPÄ haluankin nyt kannustaa teitä kaikkia nyt jaksamaan vielä tässä kamppailussa ja tekemään kaikkensa, että paino tippuu. Se voi tippuu jopa sen verran, että säästytte leikkaukselta, tai vaikka ei tippuisikaan niin paljon, niin mitä enemmän saatte painoa nyt ennen leikkausta pois, niin se kaikki on aina eteenpäin ja auttaa leikkausen jälkeenkin parantumisessa, uskokaa mua. Tiedän mistä puhun ;)

Ja nyt tämän pitkän jaarittelun jälkeen se mun tilanne. :) Eli tällä hetkellä paino on 85,9kg. Painoa tippunut projektin alusta 66,4kg! Tavoite painoon enään 15,9kg! Olen super onnellinen tämän hetkisestä tilanteestani. Toivottavasti nämä luvut saa just sulle sellaisen olon, että "jos toi on pystynyt tähän, niin minäkin pystyn". Koska sähän pystyt! Karusti sanottuna tämä, että vielä 5 vuotta sitten mä lueskelin netistä juttuja miten ihmiset on laihtunut ja ajattelin, että "kivat heille, en mä ikinä pääse normaaliin painoon". Ei mulla oikeesti ollut pienintäkään uskoa siihen, että mä voisin joku päivä painaa vielä alle 100kg. Sitä vaan niin jotenkin tyytyy omaan tilanteeseen ja jokaisen epäonnistuneen laihdutus yrityksen jälkeen totetaa itselleen, että "en mä ikinä onnistu missään, en edes pudottamaan painoani". Mutta jos yhtään lohduttaa, niin kyllä sä onnistut! Siihen ei oikeastaan ole mitään suoraan vastausta, että miten. Mutta itse koen, että tärkeintä on kuitenkin se, että sinä itse haluat laihtua. Jos joku muu haluaa, että sä laihdut, niin voin kertoa, että tuskin onnistut. Tai voi olla, että onnistut, mutta veikkaan silti, että et onnistu. Koska oleellista painon pudottamisessa on kuitenkin se, että sä teet sen sun itsesi vuoksi, et kenenkään muun. Tää oli mun strategia.  Tai no kaikkihan alkoi silloin kesällä 2016, kun olin töissä ja en vaan jaksanut tehdä mitään töitä kunnolla, kun oli kuuma kesä päivä ja siivoaminen on yllättävän fyysistä työtä. Silloin mä tein sen päätöksen, että nyt riittää, hae apua! Ja mähän hain. Siitä alkoi mun pitkä kivinen tie kohti lihavuusleikkausta. Ja jos yhtään oot mun blogia lukenut, niin ei se kovin helppo tie ollut. Mutta mä selvisin! Ja niin selviät sinäkin! Mä tiedän, mutta sun pitää myös itse uskoa siihen!

Ensinnäkin mitä itse tekisin toisin, mutta sinä voit vielä vaikuttaa asiaan. 

1. Älä lähde pudottamaan painoa asenteella "äkkiä kaikki mulle heti nyt" (ei tuu toimimaan")
2. Ole rehellinen itsellesi ja mieti mitä SINÄ haluat!
3. Tee pieniä päätöksiä esim. saan perjantaina syödä karkkia (joillakin tietty toimii totaali kieltäytyminen, mulla ei toimi)
4. Älä koskaan aloita maanantaina, koska sekään ei vaan toimi. Tänään on perjantai ja jos sä luet tätä ja sulle tulee olo, että mä pystyn tähän, niin miksi  et aloittaisi jo tänään? Se on ihan itsensä huijaamista jos aloitat maanantaina ja ajattelet, että "mulla on viikonloppu aikaa vetää kunnon herkku överit". Se on ihan viimeinen virhe. nim. kokemusta on ;)
5. Aloita liikunta pienin askelin. Ei sitäkään kannata vetää yli. Koska jos oikeasti lähdet asenteella "käyn joka päivä 3km lenkillä, niin on kumma jos en laihdu". Koska todennäköisesti se innostus loppuu yhtä nopeasti, kuin alkoikin.
6. Juo vettä. Joo tää kuulostaa hassulta, mutta vesi on oikeasti todella oleellinen osa painon pudottamisessa.
7. Lisää niitä kasviksia siihen sun lautaselle, niin ja vaihda nyt jo se iso lautanen siihen leipälautaseen ;) Ja syö 5 kertaa päivässä. (aamupala, lounas,välipala, päivällinen ja iltapala) Pidä aterioiden välissä 2-4h. Näillä pääset jo pitkälle.
8. Muista pitää se 1 herkkupäivä viikossa. Se ei kaada sun painonpudotusta. Ja EI en tarkoita, että sulla on 24h aikaa syödä herkkuja, kohtuus kaikessa ;)
9. Ja se tärkein, tämä ei ole mikään pikadietti! Tämä on ELÄMÄNTAPAMUUTOS, muutos joka tulee muuttamaan sun elämän totaalisesti. Tää tulee kestää koko sun elämän. Mieti, että sä olet mahdollisesti kerännyt sitä ylipainoa vuosia, niin voin taata, että ei se ylimääräinen paino lähde PYSYVÄSTI, päivissä, viikoissa, kuukaudessa tai edes välttämättä vuodessä. Karua, mutta totta. Mutta tässä kohtaa on hyvä muistaa, että ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu ;)

Tsemppiä just sulle. Sä pystyt tähän kyllä! Ja yks vinkki muuten vielä. Ota nyt se paino, laita se ylös johonkin. Ota itsestäsi mitalla mitat ja merkkaa nekin ylös. Ja heitä se vaaka sinne nurkkaan pölyttymään! Kyllä, koska jos sä koko ajan käyt sillä vaakalla kattomassa, että mitä se paino näyttää, niin se vaan stressaa sua. Ja stressi ei todellakaan auta painon pudottamisessa! Laita mieluummin vaikka kuukauden päähän itsellesi muistutus, että "tarkista paino". Ja se tärkein, se mitta nauha kertoo sulle paljon enemmän, kun se vaaka. Lihas tunnetusti painaa enemmän, kuin rasva. Siksi sanoin, että unohda se vaaka. Nii ja se mitä itse unohdin, niin otappa itsestäsi kokovartalo kuva nyt. Kyllä, sä ymmärrät sen sitten myöhemmin, että kuinka tärkeä se kuva oli ottaa. Se, kun sä saat painoa tiputettua ja otat muutoskuvia matkan varrella, niin huomaat jo kuvien välillä isoja eroja. Edelleen tsemppiä just sulle! Sä kyllä pystyt tähän! 

Nimittäin otsikkohan sen jo kertoo. Päivä kerrallaan. Mä olen aina ollut niitä ihmisiä jotka elää monta viikkoa ja kuukautta eteenpäin, en vaan koskaan ole oppinut elämään päivä kerrallaan. Ennen mulla oli pakko olla koko ajan ns. aikataulu ja tietää tapahtumia ja asioita paljon etukäteen ja jos ja kun aikataulut eivät pitänytkään, niin se oli mulle aivan maailman loppu. Mutta kiitos nykyisen avopuolisoni, musta on pikku hiljaa kuoriutumassa aivan uusi ihminen. Ihminen jonka maailma ei kaadu heti jos asiat ei mene niin, kun minä olen suunnitellut tai jos tulee takapakkia elämässä. Se on meinaan loppu peleissä aika kuormittavaa itselleen ja muillekkin, kun aina ottaa kaiken niin raskaasti, kun joku ei onnistu. On vaan opittava ottamaan vähän rennommin tätä elämää ja muistettava, että päivä kerrallaan, koska huomiseen me ei vielä tiedetä ja eiliseen me ei enään voida vaikuttaa.

Mä mietin tossa, että olisin kyllä ollut äärettömän onnellinen jos olisin jo vuosia sitten tajunnut sen, että mitä tarkoittaa päivä kerrallaan. Nimittäin jos tätä blogia lähtee lukemaan alusta, niin sieltä käy aika hyvin selväksi se, että kuinka mä olen kaiken aina ajatellut niin, että otan jonkun tietyn ajan onnistua asiassa. "mulla on x viikkoa aikaa onnistua". Sehän on täysin väärä lähtöasetelma tälle painonpudotus matkalle. 

Mulla on 4 viikon päästä rav.terapeutti ja jotenkin heti taas käänsin päässäni, että "mulla on nyt 4 viikkoa aikaa pudottaa tota painoa". Hmm.. Jotenkin mun päässä toi käytännössä tarkottaa haastetta mikä mun on suoritettava. Eihän sen niin pitäis olla? Eihän tää uus elämän tapa mikään haaste ole? Tämän pitäis olla sitä normaalia elämää. Päätös elää terveellisesti. Ja kirjaimellisesti tehdä joka päivä se päätös, että "tänään mä elän ja syön terveellisesti". Turha sitä on lähteä miettimään, että mitä viikonloppu tuo tullessaan tai viikon päästä ne kummin kaiman serkun häät, siellä kuitenkin syön herkkuja. Hei, ne on vasta sillon viikon päästä, ei tänään. Tänään tehdään päätös olla syömättä herkkuja ja lisätään liikuntaa ja syödään terveellisesti, sillä ajatuksella pääsee todella pitkälle. Päivä kerrallaan siis eteenpäin.

Mulla on tässä viime aikoina syöminen ja liikkuminen unohtunut täysin. Olen syönyt miten huvittaa ja niitä herkkuja on syöty enemmän ja vähemmän. Ai miksi? No eipä siihen ole mitään järkevää syytä edes. Mitä liikkumiseen tulee, niin olen liian paljon itselleni hokenut sitä, että mulla ei ole aikaa ja energiaa, koska käyn 3-vuorotyössä ja töissä saan nostella 20kg tynnyreitä ja akseleita, että eihän mun tarvii enään muuta liikuntaa harrastaa. Mutta nyt vihdoin sain taas mun ajatukset kasaan ja muistuttaa itselleni, että mun on pidettävä huoli mun terveydestä, että mä jaksan siellä töissä niitä akseleita ja tynnyreitä nostella. 

Eilen tuli siis käytyä ruokakaupassa ja valittua niitä terveellisiä vaihtoehtoja ja suunniteltua tuota liikuntapuoltakin enemmän. Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin.

Tosin ei kai tässä mitään suurempaa päivitettävää ole. Paino on tippunut hyvin. Tänä aamuna oli 97,3kg. Hiljalleen tippuu. Uusi elämä on aika hyvin alkanut onnistua. Välillä meinaan kyllä unohtaa sen syömisen tärkeyden ja meinaa lipsua vanhoille raiteille, mutta onneks se keho taas muistuttaa, että ei sinne kannata palata.

Tämän painon pudotus on tuonut kyllä paljon uusia asioita elämään. Sitä huomaa, että jaksaa ihan eri tavalla liikkua ja toimia. Ei päivittäiset asiat saa väsymään helposti ja jaksaa liikkua enemmän. Välillä huomaa, että mieluummin kävelee jonnekkin, kun ottaa sen bussin. 

Jotenkin ajattelin, että tästä blogista olisi isokin apu jollekkin joka asiaa miettii, mutta tällä hetkellä tuntuu, että en ehkä osaa antaa mitään apua.

Voin vain oman kokemuksen kertoa. Sen voin sanoa, että päivääkään en ole katunut, että tähän projektiin lähdin. Helppo tämä projekti ei missään nimessä ole ollut, mutta kaikki se tuska ja vaiva on ollut tämän kaiken arvoista.