Eilen oli tosiaan se kuuluisa ravintoterapeutin aika. Menin ajalle hyvällä ja positiivisella mielellä. Tosin, en lähtenyt samalla mielellä sieltä enään pois... Kaikki alkoi, kuten aina ennenkin. Rav.terapeutti kyseli kuulumisia ja minä tietysti kerroin mahdollisimman tarkkaan kaikki mahdolliset jutut. Kerroin senkin, miten paino jo melkein kävi tavoitteessa ja kuinka hyvin omasta mielestäni olen onnistunut ja että painoni on laskujen mukaan tippunut 5kg. (omalla vaakalla luonnollisesti). Noh, sitten koitti se jännin hetki, eli piti nousta vaakalle. Ja mitä se vaaka näyttää..... 149kg?!?!?! Se tunne, oli kamala. Koitin olla näyttämättä pettymystä ja kerroin, kuinka kotona aamulla vaaka ei todellakaan näyttänyt noin paljoa. Yleensä tämä rav.terapeutti on vähentänyt kilon vaatteista, mutta nyt hän vaan palasi takaisin pöytänsä viereen ja näpytteli tietokonetta ja jotain selitti, että "joo, ei nyt päästy tavoitteeseen, että 2kg sulla on lähteny". ????? Olin oikeesti yhtä kysymysmerkkiä. Sanoin hänelle, että "mun laskujen mukaan enemmän, mutta miten vaan"...(en nyt ihan sanatarkkaa muista jokaista käytyä keskustelua, mutta kuitenkin) Sitten tää ravitsemusterapeutti toteaa, että "nyt, kun tavoitteeseen ei päästy, niin tää oli nyt vähän niin ku tässä." Ja mä olin taas yhtä kysymysmerkkiä, että miten niin oli tässä?! Rav.terapeutti totesi, että "minähän sanoin, että tavallaan kaksi kertaa saa yrittää, että tämä projekti jatkuisi. Ja tämä oli sun toinen kerta!" Joo, okei, mä olen koko ajan luullut, että se on tuolla lausahduksellaan tarkoittanut sitä, että sitä kuvaamista ei tapahdu ennen, kun se paino on oikeasti siellä tavoitteessa. Ja jatkan keskustelua hänen kanssaan ja kysyn, että eikö todellakaan ole mitään mahdollisuutta saada uutta aikaa. No pitkän ja hartaan keskustelun jälkeen sain nyt siis kesäkuun 19 päivälle seuraavan ajan. Ja tää rav.terapeutti vannotti, että sillon sitten on oltava se paino tavoite saavutettu tai sitten tosiaan projekti on tässä. OK?! Joo, asia ok. Kerroin hänelle, että aion tehdä kyllä kaikkeni sen eteen, että saan painoa pudotettua, koska mä todella haluan laihtua. Ja aion alkaa liikkumaan enemmän ja aloitan pyöräilemään.. Niin sitten kuulen jotain sellaista, mitä en kieltämättä odottanut kuulevani. "Tiedäthän, että lihas painaa sitten enemmän, kun rasva? Että vyötärö kyllä pienenee, mutta ei se painoon vaikuta." Ja tais vielä jotenkin jatkua tuo lause, mutta en muista miten. Olin, että "Joo, tiedän kyllä, mutta eikös ruokavalio + liikunta = pienempi vaakalukema?" Ja sitten tuli taas se "Joo, mutta lihas painaa enemmän, kun rasva." Ja mä en taas pysyny yhtään perässä. Luovutin. Mutta kuitenkin sen tiedän, että jos tän kokoinen ihminen alkaa pyöräillä ja syö terveellisesti, niin 100% varmuudella voin sanoa, että se paino tippuu kyllä. Ja joo varmasti alkaa ne olemattomat lihaksetkin kasvamaan, mutta kyllä se läskikin silti palaa. Mulla oli niin paha mieli tuolla käynnillä, että mä sain oikeesti tehdä töitä, että sain pidettyä itkun sisälläni ja pidettyä sen hymyn naamallani.  Ja toki tähän väliin on pakko sanoa, että en mä nyt odottanutkaan, että olisin saanu päähän taputuksia, että "hienoa, että et ole laihtunut tarpeeksi", mutta kyllä mä nyt toivoin, että olisin saanut hieman parempaa kohtelua tuolla käynnillä. Mutta, nyt ei auta, kun ottaa suunta kohti kesäkuun 19.päivää ja näyttää sille rav.terapeutille, että kyl mä pystyn tähän! 

Tekstin lukemisen helpottamiseksi koitin vahvistaa noita keskusteluja. Eli rav.terapeutti ja minä, eli mun kirjoitus on näin "vinossa" :)