En mä ymmärrä. Mähän aloitin tän hyvissä ajoin just sen takia, että ei tule mitään paniikkia ja mä kuvittelin, että kaikki menee tosi hyvin, mut miksi musta silti tuntuu, että tää on vaikeeta ja että mä en koskaan pääse tavoitteeseen? Tää taitaa olla niitä hetkiä, kun pitää tehdä itsetutkiskelua ja miettiä, että mistä tää johtuu. Mutta en mä edelleenkään luovuta! Tää aamu alkoi kuitenkin taas noilla nuttrileteillä. Mä jo mietin, että ehkä mä vaan jään kotiin siksi aikaa, että on se ravintoterapeuttikäynti. Ei mulla nyt onneks perjaatteessa ole mitään muuta tässä sitä ennen. Ja jos se on ainut vaihtoehto miten saan itseni pidettyä ruodussa, niin sitten se vaan on niin, että pysyn visusti kotona. Eipä mulla kai mitään muuta tällä kertaa.