2 viikon blogi hiljaisuus saa nyt loppua. Eipä mulla ole oikein erityisiä syitä, että miksi en ole kirjoitellut tänne. Ei kai ole oikein ollut mitään sanottavaa. Tai no sanottavaa on aina ja paljon, mutta sellaista mitä tänne voisi kirjoitella, niin se onkin toinen juttu se. Kai tähän alkuun pitää sanoa se kaikkia eniten kiinostava asia, eli miten se laihdutus on edennyt. Ei oo edenny ei. Eilen laskin, että on mulla on onneks 6 viikkoa aikaa vielä. Ja jo viime kerrasta oppineena, niin se 6 viikkoa menee todella nopeasti, joten nyt on alettava tuumasta toimeen. Siksipä tänään alkoikin nuttrilet... Ja olen päättänyt, että tarvii tällä hetkellä rajata omia menoja, koska koen olevani liian heikko tällä hetkellä lähteäkseni mihinkään ns. ihmisten ilmoille. Liian paljon houkutuksia. Jos vaikka seuraavat 2 viikkoa nyt ihan vaan olisi ja keskittyisi ihan omaan tekemiseen. Koska nyt on kuitenkin se viimeinen mahdollisuus onnistua tässä. Tai ainakin niin se ravintoterapeutti sanoi. Toki nyt on sunnuntaina äitienpäivä, mutta se on vaan 1 päivä. Enkä anna sen sekoittaa mun dieettiä.
Nyt taas tuntuu olevan se aika, kun tää ylipaino ahdistaa todella paljon mua. Ja välillä musta tuntuu, että kauhean moni ei edes ymmärrä mua. Ja musta tuntuu, että ihmiset vaan ajattelee, että "no laihduta, äläkä valita!". Heh, se kun tosiaan on niin pirun helppoa!
Mä luulen, että mun pitää nyt näiden seuraavien viikkojen aikana yrittää päästää sokerista irti. Se taitaa olla mun yksi suurimmista koukuttajista. + samoin ulkona syömiset. Mä oon koittanu ajatella, että tää nuttrilet on sellainen puhdistuskuuri! Ja tapa nollata. Kun keho on ns. puhdas ja olo energinen, niin ehkä aivotkin toimii paremmin. Ainakin toivottavasti.
Mulle on alkanut enemmän ja vähemmän toi ylipaino vaikuttaa kroppaa. Se jos joku ahdistaa mua tällä hetkellä. Esim. Lauantaina mulla rupes oikean jalan polvi sattumaan. Ja en oikein tiennyt miten päin olisi hyvä. Ja toinen minkä olen huomannut, niin mä hengästyn todella nopesti nykyään. Tai jos mä yksin olen liikkeellä, niin en mä sitten hengästy, mut jos joku muu on mukana ja ns. määrää vauhdin, niin hengästyn. Ja vielä jos pitää puhua samaan aikaan, niin olen välillä ihan varma, että kuolen! :O Mutta onneks noihin molempiin asioihin voi vaikuttaa sillä, että se paino alkaa tippumaan!
Se motivaatio on tässä nyt se suurin juttu. Mulla on siis kyllä miljoona hyvää syytä laihduttaa ja koitan muistaa ne, mutta en tiedä miksi ne aina välillä unohtuu. Ja eikä tähän edes auta, että kirjottaisin ne johonkin käteen tms. Ne on kyllä tuolla takaraivossa muistissa. Hmm... Mä en niitä tähän halua sen enempää kertoa. Riittää, että tiedän ne itse.
Joo, eipä kai mulla muuta. Katsellaan ja kuullaan taas joskus.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.