Eilen vaan ärsytti ihan kaikki. Olin todella huonolla päällä ja pääkin oli tajuttoman kipeä. Ja tuli sitä avopuolisollekkin kiukuteltua ihan turhasta! (Anteeksi! <3) Kai sitä vaan on jotenkin niin pettynyt, kun on itsensä tälläiseen kuntoon päästänyt. Ja mä oon vielä sellainen, että turhaudun todella helposti, jos ei kaikki tapahdu just nyt tällä sekunnilla. Kärsivällisyys ei siis todellakaan ole mun juttu. Ja sitä nimenomaan nyt tarvittaisiin tässä painonpudottamisessa. Mun pitäis nyt muutenkin löytää tähän sellainen joku juttu mikä saa mut pysymään keskittyneenä tähän. Ehkä mä en nyt tee muuta, kun keskityn vaan tähän. Ei kai tähän muu auta. Koska tän nyt vaan on pakko onnistua. Ei ole muita vaihtoehtoja. Nää ensimmäiset päivät on vaikeimpia. Sitä ehtii miettiä yhtä sun toista ja tulee se sellainen, "mä voin vielä lopettaa tän". Mut enköhän mä ole jo ihan tarpeeksi monta kertaa tän elämäni aikana luovuttanut, että eiköhän se luovuttaminen ala riittämään jo.