Joo viime aikoina jäänyt tämä blogin päivittäminen ihan kokonaan. Jotenkin vaan ollut elämässä niin paljon kaikkea muuta, että ei vaan ole ollut aikaa ja mielenkiintoa tänne kirjoitella, mutta joskos nyt vaikka vähän päivitystä tänne ja uusia oivalluksia. 

Nimittäin otsikkohan sen jo kertoo. Päivä kerrallaan. Mä olen aina ollut niitä ihmisiä jotka elää monta viikkoa ja kuukautta eteenpäin, en vaan koskaan ole oppinut elämään päivä kerrallaan. Ennen mulla oli pakko olla koko ajan ns. aikataulu ja tietää tapahtumia ja asioita paljon etukäteen ja jos ja kun aikataulut eivät pitänytkään, niin se oli mulle aivan maailman loppu. Mutta kiitos nykyisen avopuolisoni, musta on pikku hiljaa kuoriutumassa aivan uusi ihminen. Ihminen jonka maailma ei kaadu heti jos asiat ei mene niin, kun minä olen suunnitellut tai jos tulee takapakkia elämässä. Se on meinaan loppu peleissä aika kuormittavaa itselleen ja muillekkin, kun aina ottaa kaiken niin raskaasti, kun joku ei onnistu. On vaan opittava ottamaan vähän rennommin tätä elämää ja muistettava, että päivä kerrallaan, koska huomiseen me ei vielä tiedetä ja eiliseen me ei enään voida vaikuttaa.

Mä mietin tossa, että olisin kyllä ollut äärettömän onnellinen jos olisin jo vuosia sitten tajunnut sen, että mitä tarkoittaa päivä kerrallaan. Nimittäin jos tätä blogia lähtee lukemaan alusta, niin sieltä käy aika hyvin selväksi se, että kuinka mä olen kaiken aina ajatellut niin, että otan jonkun tietyn ajan onnistua asiassa. "mulla on x viikkoa aikaa onnistua". Sehän on täysin väärä lähtöasetelma tälle painonpudotus matkalle. 

Mulla on 4 viikon päästä rav.terapeutti ja jotenkin heti taas käänsin päässäni, että "mulla on nyt 4 viikkoa aikaa pudottaa tota painoa". Hmm.. Jotenkin mun päässä toi käytännössä tarkottaa haastetta mikä mun on suoritettava. Eihän sen niin pitäis olla? Eihän tää uus elämän tapa mikään haaste ole? Tämän pitäis olla sitä normaalia elämää. Päätös elää terveellisesti. Ja kirjaimellisesti tehdä joka päivä se päätös, että "tänään mä elän ja syön terveellisesti". Turha sitä on lähteä miettimään, että mitä viikonloppu tuo tullessaan tai viikon päästä ne kummin kaiman serkun häät, siellä kuitenkin syön herkkuja. Hei, ne on vasta sillon viikon päästä, ei tänään. Tänään tehdään päätös olla syömättä herkkuja ja lisätään liikuntaa ja syödään terveellisesti, sillä ajatuksella pääsee todella pitkälle. Päivä kerrallaan siis eteenpäin.

Mulla on tässä viime aikoina syöminen ja liikkuminen unohtunut täysin. Olen syönyt miten huvittaa ja niitä herkkuja on syöty enemmän ja vähemmän. Ai miksi? No eipä siihen ole mitään järkevää syytä edes. Mitä liikkumiseen tulee, niin olen liian paljon itselleni hokenut sitä, että mulla ei ole aikaa ja energiaa, koska käyn 3-vuorotyössä ja töissä saan nostella 20kg tynnyreitä ja akseleita, että eihän mun tarvii enään muuta liikuntaa harrastaa. Mutta nyt vihdoin sain taas mun ajatukset kasaan ja muistuttaa itselleni, että mun on pidettävä huoli mun terveydestä, että mä jaksan siellä töissä niitä akseleita ja tynnyreitä nostella. 

Eilen tuli siis käytyä ruokakaupassa ja valittua niitä terveellisiä vaihtoehtoja ja suunniteltua tuota liikuntapuoltakin enemmän. Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin.