Aivot lyö ihan tyhjää tällä hetkellä. Motivaatio hukassa. Ajatukset ei pysy yhtään kasassa. 

En tiedä edes mistä pitäisi aloittaa. Tai mitä pitäisi tehdä. Tänne kirjoittaminenkin tuntuu tällä hetkellä melko työläältä, mutta kuitenkin sellainen olo, että haluan tänne jotain ajatuksia kirjoittaa.

Tiedostan itsestäni sen, että stressi saa mut tekemään huonoja valintoja. Esim. Tällä hetkellä tekisi ihan hirveästi mieli mennä hakemaan kaapista sipsipussi ja syödä sipsejä, mutta toistaiseksi olen vain tyytynyt katsomaan sitä sipsipussia. Tiedostan sen, että se tuo vain hetkellistä "lohtua" ja todennäköisesti vaan hirveän morkkiksen. Parempi vaihtoehto varmasti olisi lähteä vaikka ulos kävelemään tai vaan kuunnella musiikkia ja vaan olla. Jotenkin nyt vaan on niin lamaantunut olo, että ei oikein tiedä mitä tekisin. En vaan saa aikaiseksi lähteä ulos kävelylle, saatikka tehdä mitään muutakaan järkevää. Tiedän, että joskus olisi hyvä vaan olla tekemättä yhtään mitään, mutta se ei ole minua. Mä en vaan osaa olla. Ja varsinkin nyt mulla on semmoinen olo, että pitäisi yrittää pitää itseään kiireisenä, että ei ehtisi ajatella mitään ylimääräistä. En halua asiaa täällä sen enempää avata, mutta sanotaanko näin, että isoja asioita menossa tällä hetkellä ja en oikein tiedä miten asioita pitäisi käsitellä. En vaan osaa käsitellä.

Tällä hetkellä kai pitäisi osata olla kiitollinen niistä elämän pienistä jutuista. Siitä, että mulla on vierelläni maailman ihanin ihminen joka osaa tukea ja arvostaa minua. Sekin tuntuu välillä niin hassulta. Siis se, että saan toteuttaa itseäni ja saan siihen kannustusta. Olen äärimmäisen onnellinen hänestä <3 

Kyllä tämä tästä. Päivä kerrallaan. Ehkä.