Olen tässä viimeisen 20 päivää mennyt vaan sumussa. Olen ollut kuin robotti, joka on vaan toiminut ja yrittänyt selvitä päivästä toiseen. 20 päivää sitten sain puhelun, että yksi elämäni tärkein ihminen on lähtenyt pois keskuudestamme. En vieläkään osaa asiaa käsitellä / ymmärtää. Sen takia olenkin vain ollut ja mennyt "sumussa" ja koittanut vaan selvitä päivästä toiseen. 

En tiedä onko tää mun tapa käsitellä asiaa, mutta maanantaina päätin, että pakko koittaa ryhdistäytyä ja ottaa jonkunnäköinen ote elämästä. Siksi aloitinkin taas katsomaan tarkemmin, että mitä syön ja olen liikkunut enemmän. Kaikki tais alkaa oikeastaan myöskin sen takia, että ostin hautajaisiin paidan ja kotiin päästyäni huomasin sen olevan hiukan "piukka", joten ajattelin, että mulla on 2 viikkoa aikaa saada itseäni hieman pienemmäksi, että paita ei olisi niin piukka. Toki se nyt ei ole ainut syy, mutta hyvä motivaatio ainakin aloittaa taas keskittyä omaan hyvinvointiin.

Ehkä tämä tästä pikku hiljaa, päivä kerrallaan.