Miten tämän blogin päivitys voikin unohtua niin helposti?
No josko sitä taas vähän päivittelisi tätäkin. Kävin tossa jokunen viikko sitten 2v kontrollissa. Siellä kirurgi haastatteli ja tutki. Kovasti kehui sitä miten olen saanut painoni alas ja muistutti taas siitä, että se ei ole pelkästään leikkauksen ansiota, vaan ihan omasta ansiostani myös. Kirurgi teki myös lähetteen plastiikka puolelle, koska tuota ylimääräistä ihoa on niin paljon vatsan alueella. Nyt siis odottelen aikaa plastiikkakirurgille. Toki ehtona tälle kaikelle oli se, että pitää lopettaa tupakointi. Ihan heti käynnin jälkeen en sitä kyllä saanut aikaiseksi, mutta olen mä nyt sentää ollut jo 1 viikon ja 5 päivää ilman tupakkaa :D Pakko sanoa, että ei ole edes tehnyt mieli tupakkaa. Jotenkin sain iskostettua sen niin, että jos poltan edes sen yhden, niin kaikki alkaa taas alusta. Eli alan taas tupakoimaan, koska siitä yhdestä se on joskus alkanutkin.
Mutta tiedättekös, kun koitan tuota samaa herkkujen suhteen, niin se ei kyllä onnistu :D Välillä on niitä päiviä, kun vois syödä enemmän ja vähemmän herkkuja.
Toki on pakko tähän välin sanoa, että olen aina ollut tunnesyöjä ja eihän se mihinkään kadonnut leikkauksen myötä. Ainoa ero on vaan se, että ennen pystyi syömään paljon kaikkia herkkuja kerralla ja vetää ns. herkkuöverit. Jos sitä yritän nyt, niin aika pian tulee todella huono olo ja ns. kipukohtaus. Ja se jos joku ei ole kiva.
Pystyn kyllä ruokien kanssa säätelemään annos kokoja, mutta kyllä välillä edelleen herkkujen suhteen on hyvin vaikea hallita syömistä ja tulee noita kipukohtauksia enemmän ja vähemmän.
Takaisin tunnesyömiseen.. Tällä hetkellä olen siinä tilanteessa, että on todella vaikea aloittaa mitään ns. terveellistä elämää ja lisätä liikuntaa jne. Aikaa mulla olis tähän kaikkeen kyllä, mutta jotenkin tuo henkinen puoli ei ihan ole mukana tässä. Kaikki tuntuu jotenkin haastavalta tällä hetkellä. Olen siis täysin taas unohtanut itseni ja oman hyvinvointini. Tähän kaikkeen kyllä on ihan järkevä selitys. Se on tämä vuosi mikä on ottanut melko koville. Siihen on mahtunut niin paljon kaikkea, että sitä on jotenkin ollut vähän vaikea sulatella.
Jossain vaiheessa liikunta auttoi mua tän kaiken kestämään, mutta jotenkin nyt tällä hetkellä jo ulos lenkille lähteminen tuottaa suurta tuskaa. Tuska nyt voi olla vähän voimakas ilmaisu, mut kuitenkin siis vaikeutta lähteä mihinkään.
Nyt vaan mietin tässä, että mistä mä taas löytäisin sen motivaation ja arvostuksen itseäni kohtaan, että jaksaisin taas aloittaa elämään terveellisesti..
Tiedän, että se terveellinen syöminen ja liikunta piristää mua ja olen todella energinen ja voin hyvin, mutta en tiedä miksi se on niin vaikeaa taas päästä siihen.
Eniten tietysti oman hyvinvointini takia tätä elämänmuutosta haluan toteuttaa, mutta myös siksi, että se kaikki tehty työ olisi vain plussaa, kun sinne plastiikka kirurgille menee, eli ei tästä ainakaan mitään haittaa olisi, mutta se aloitus... No ehkä pitää yrittää olla armollinen itselleen ja vaikka pienin askelin lähteä toteuttamaan tätä terveellistä elämää. Niinhän mä olen sitä tännekkin tuonut ennenkin esille. Pienin askelin pääsee todennäköisemmin tavoitteeseen, kun kauhealla kiireellä.
Ei muuta, kun hyvää joulun odotusta kaikille :)