tiistai, 13. elokuu 2019

Viikko takana terveellisempää elämää.

Mä aloitin viime viikon maanantaina syömään terveellisesti ja käymään joka päivä 2-5km. Lisäksi sain kuminauhatreeni ohjeet millä olen nyt treenannut 2x. Ensimmäisen viikon jälkeen painoa putosi 2,4kg! Tokihan tuohan on varmaan suurimmaksi osaksi nesteet, mitkä lähti liikkelle, mut ei sen väliä. Pääasia, että paino on ottanut laskusuunnan. Olen myös hyvin ylpeä itsestäni, että olen pystynyt elämään herkuitta ja välillä elänyt ns. tunti kerrallaan tän mun uuden elämäntavan myötä. Päivä kerrallaan menee paremmin. Ja huomaa, että jos haluaa herkutella, niin senkin voi tehdä terveellisellä tavalla. Esim. Kanamunapizza oli ihan hyvää ja se oli terveellistä. Ihme kyllä kauhean suuria makeanhimo kohtauksia en ole saanut, vaikka kaappi on pullollaan herkkuja.Toisaalta se voi johtua ihan siitäkin, että ei vain ole ehtinyt mistään herkuista haaveilla, kun on pitänyt ateriarytmin säännöllisenä ja juonut väh. 2l vettä päivässä. Viikko meni oikeasti niin nopeasti, että en edes huomannut. Työviikkokaan ei tuntunut edes raskaalta. Kai sitä energiaa on vaan ihan eri tavalla, kun syö terveellisesti ja säännöllisesti. Toivon mukaan tämäkin viikko menee yhtä nopeasti. Työpäiviä on jo 2 takana, mutta 4 vielä edessä. Mutta eiköhän se nopeasti menee. Kohta saan jo huomata, että 2 vko takana ja 2 vko edessä. Päivä kerrallaan edelleen.

maanantai, 5. elokuu 2019

Päivä kerrallaan.

Joo viime aikoina jäänyt tämä blogin päivittäminen ihan kokonaan. Jotenkin vaan ollut elämässä niin paljon kaikkea muuta, että ei vaan ole ollut aikaa ja mielenkiintoa tänne kirjoitella, mutta joskos nyt vaikka vähän päivitystä tänne ja uusia oivalluksia. 

Nimittäin otsikkohan sen jo kertoo. Päivä kerrallaan. Mä olen aina ollut niitä ihmisiä jotka elää monta viikkoa ja kuukautta eteenpäin, en vaan koskaan ole oppinut elämään päivä kerrallaan. Ennen mulla oli pakko olla koko ajan ns. aikataulu ja tietää tapahtumia ja asioita paljon etukäteen ja jos ja kun aikataulut eivät pitänytkään, niin se oli mulle aivan maailman loppu. Mutta kiitos nykyisen avopuolisoni, musta on pikku hiljaa kuoriutumassa aivan uusi ihminen. Ihminen jonka maailma ei kaadu heti jos asiat ei mene niin, kun minä olen suunnitellut tai jos tulee takapakkia elämässä. Se on meinaan loppu peleissä aika kuormittavaa itselleen ja muillekkin, kun aina ottaa kaiken niin raskaasti, kun joku ei onnistu. On vaan opittava ottamaan vähän rennommin tätä elämää ja muistettava, että päivä kerrallaan, koska huomiseen me ei vielä tiedetä ja eiliseen me ei enään voida vaikuttaa.

Mä mietin tossa, että olisin kyllä ollut äärettömän onnellinen jos olisin jo vuosia sitten tajunnut sen, että mitä tarkoittaa päivä kerrallaan. Nimittäin jos tätä blogia lähtee lukemaan alusta, niin sieltä käy aika hyvin selväksi se, että kuinka mä olen kaiken aina ajatellut niin, että otan jonkun tietyn ajan onnistua asiassa. "mulla on x viikkoa aikaa onnistua". Sehän on täysin väärä lähtöasetelma tälle painonpudotus matkalle. 

Mulla on 4 viikon päästä rav.terapeutti ja jotenkin heti taas käänsin päässäni, että "mulla on nyt 4 viikkoa aikaa pudottaa tota painoa". Hmm.. Jotenkin mun päässä toi käytännössä tarkottaa haastetta mikä mun on suoritettava. Eihän sen niin pitäis olla? Eihän tää uus elämän tapa mikään haaste ole? Tämän pitäis olla sitä normaalia elämää. Päätös elää terveellisesti. Ja kirjaimellisesti tehdä joka päivä se päätös, että "tänään mä elän ja syön terveellisesti". Turha sitä on lähteä miettimään, että mitä viikonloppu tuo tullessaan tai viikon päästä ne kummin kaiman serkun häät, siellä kuitenkin syön herkkuja. Hei, ne on vasta sillon viikon päästä, ei tänään. Tänään tehdään päätös olla syömättä herkkuja ja lisätään liikuntaa ja syödään terveellisesti, sillä ajatuksella pääsee todella pitkälle. Päivä kerrallaan siis eteenpäin.

Mulla on tässä viime aikoina syöminen ja liikkuminen unohtunut täysin. Olen syönyt miten huvittaa ja niitä herkkuja on syöty enemmän ja vähemmän. Ai miksi? No eipä siihen ole mitään järkevää syytä edes. Mitä liikkumiseen tulee, niin olen liian paljon itselleni hokenut sitä, että mulla ei ole aikaa ja energiaa, koska käyn 3-vuorotyössä ja töissä saan nostella 20kg tynnyreitä ja akseleita, että eihän mun tarvii enään muuta liikuntaa harrastaa. Mutta nyt vihdoin sain taas mun ajatukset kasaan ja muistuttaa itselleni, että mun on pidettävä huoli mun terveydestä, että mä jaksan siellä töissä niitä akseleita ja tynnyreitä nostella. 

Eilen tuli siis käytyä ruokakaupassa ja valittua niitä terveellisiä vaihtoehtoja ja suunniteltua tuota liikuntapuoltakin enemmän. Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin.

 

torstai, 24. tammikuu 2019

Nyt hävettää!

En ymmärrä miten tämän päivittäminen on kokonaan unohtunut! Jotenkin kai ollut muka niin kiireinen, että kokonaan unohtunut koko blogi.

Tosin ei kai tässä mitään suurempaa päivitettävää ole. Paino on tippunut hyvin. Tänä aamuna oli 97,3kg. Hiljalleen tippuu. Uusi elämä on aika hyvin alkanut onnistua. Välillä meinaan kyllä unohtaa sen syömisen tärkeyden ja meinaa lipsua vanhoille raiteille, mutta onneks se keho taas muistuttaa, että ei sinne kannata palata.

Tämän painon pudotus on tuonut kyllä paljon uusia asioita elämään. Sitä huomaa, että jaksaa ihan eri tavalla liikkua ja toimia. Ei päivittäiset asiat saa väsymään helposti ja jaksaa liikkua enemmän. Välillä huomaa, että mieluummin kävelee jonnekkin, kun ottaa sen bussin. 

Jotenkin ajattelin, että tästä blogista olisi isokin apu jollekkin joka asiaa miettii, mutta tällä hetkellä tuntuu, että en ehkä osaa antaa mitään apua.

Voin vain oman kokemuksen kertoa. Sen voin sanoa, että päivääkään en ole katunut, että tähän projektiin lähdin. Helppo tämä projekti ei missään nimessä ole ollut, mutta kaikki se tuska ja vaiva on ollut tämän kaiken arvoista. 

maanantai, 1. lokakuu 2018

Päivitystä

Viime päivinä on taas koettu paljon. Esim. Eilen tuli käveltyä aamulenkillä 9,7km ja sen jälkeen vielä 2,2km lisää, kun tuli äkkilähtö töihin. En olis vielä vuosi sitten uskonut, että mä kävelisin tommosia kilometri määriä. Tässä kyllä silti jokin mättää, kun ei meinaa tuo paino pudota juurikaan. Mutta luulen, että taitaa olla nyt ruokavaliossa jokin vika. Liian vähän proteiinia tms. Tarvii tänään käydä kaupassa ja ostaa rahkaa ja jotain hedelmiä ja yrittää nyt keskittyä siihen, että söisi oikein ja oikeita määriä proteiinia. Uskon kuitenkin paino tosta ottaa taas suunnan alaspäin. Mitä salilla käymiseen tulee. Niin viime viikolla ehdin käymään vaan kerran salilla, mutta lenkkeilin kyllä senkin edestä sitten. Mutta nyt tällä viikolla olisi kyllä tarkoitus päästä sinne salille myös sen 3x. Tää salilla käyminen ja työn sovittaminen yhteen on välillä vähän hankalaa vaan, mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa lähde taas liikkelle. Eihän se ole, kun järjestelykysymys.

maanantai, 10. syyskuu 2018

Muutosta alkaa tapahtua

Kaikista suurin muutos tämän leikkauksen jälkeen on ollut se, että miten paljon olen jaksanut liikkua ja kuinka paljon mulla on energiaa tehdä asioita. Jaksan kävellä helposti 6km lenkkejä. Ja varmaan pidempiäkin matkoja jos menisin yksin, mutta toistaiseksi tuon koiran kanssa ei nyt ole tullut käveltyä enempään, kuin tuo 6km. Se on aina oma juttunsa, kun on koira mukana, kun pitää pysähtyä ja komentaa koiraa. Yksin se olisikin varmaan vähän erilaista, kun saa mennä omaan tahtiin ja ei tarvii pysähtyä kokoajan. Olen myös jaksanut käydä siellä salilla ja senkin olen tehnyt niin, että olen kävellyt salille ja käynyt vielä ns. lämmittely salilla soutelemassa tai pyöräilemässä. Ja siitä sitten salin puolelle ja salilta vielä kävellyt kotiin. Matkaa on joku 2,4km. Salilla käyminen ei vielä ulospäin näy, mutta kyllä sen ainakin tietää, että jotain on tehnyt, kun lihaksissa tuntuu. Olen kuitenkin muistanut aloittaa kevyillä painoilla, koska eihän tässä touhussa ole mitään järkeä jos tämän aloittaa liian suurilla painoilla ja sillä sitten hajottaa itsensä ja siihen se kiinnostus sitten lopahtaakin. 

Mitä tulee muuten tähän leikkauksen jälkeiseen elämään, niin vielä on näköjään vaikea muistaa se, että ruuan jälkeen ei voi esim. cola zeroa juoda heti perään. Nimimerkillä kokemusta on. Eilen tuli juotua aika pian ruuan jälkeen colaa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että alkoi kipuja ja tuli olo, että pakko oksentaa. Ja no onneks olin kotona. Nyt pitäis oikeesti vaan yrittää malttaa odottaa pidempi tovi ja juoda vasta sitten. Ja joo varmaan olis parempi vaihtaa koko cola vaikka veteen, mutta olen tullut siihen tulokseen, että ihan kaikkea en aio itseltäni kieltää. Koska kyllä elämässä täytyy olla niitä pieniä paheitakin. Ja cola zero nyt ei omasta mielestäni ole ihan hirveän iso pahe :) 

Lisään vielä tuosta liiikunnasta sen verran, että viime viikolla tuli käveltyä 101734 askelta! :D Se on mun mielestä aika hyvin. Siis jos miettii, että ennen leikkausta tuli käveltyä sellaiset 50000, jos sitäkään. Jossain tais joskus lukea, että ihmisen pitäisi ainakin 10000 askelta kävellä päivässä. Toivon, että tämä innostus jatkuu ja saan tuosta lenkkeilystä ja salilla käymisestä oikeesti uuden elämäntavan itselleni :)

ps. paino oli tänä aamuna 103,5kg. Eli huhtikuusta on pudonnut 31,5kg ja suurimmasta painostani 48,8kg!!!