perjantai, 11. joulukuu 2020

Johan on taas edellisestä päivityksestä aikaa...

Miten tämän blogin päivitys voikin unohtua niin helposti?

No josko sitä taas vähän päivittelisi tätäkin. Kävin tossa jokunen viikko sitten 2v kontrollissa. Siellä kirurgi haastatteli ja tutki. Kovasti kehui sitä miten olen saanut painoni alas ja muistutti taas siitä, että se ei ole pelkästään leikkauksen ansiota, vaan ihan omasta ansiostani myös. Kirurgi teki myös lähetteen plastiikka puolelle, koska tuota ylimääräistä ihoa on niin paljon vatsan alueella. Nyt siis odottelen aikaa plastiikkakirurgille. Toki ehtona tälle kaikelle oli se, että pitää lopettaa tupakointi. Ihan heti käynnin jälkeen en sitä kyllä saanut aikaiseksi, mutta olen mä nyt sentää ollut jo 1 viikon ja 5 päivää ilman tupakkaa :D Pakko sanoa, että ei ole edes tehnyt mieli tupakkaa. Jotenkin sain iskostettua sen niin, että jos poltan edes sen yhden, niin kaikki alkaa taas alusta. Eli alan taas tupakoimaan, koska siitä yhdestä se on joskus alkanutkin. 

Mutta tiedättekös, kun koitan tuota samaa herkkujen suhteen, niin se ei kyllä onnistu :D Välillä on niitä päiviä, kun vois syödä enemmän ja vähemmän herkkuja. 

Toki on pakko tähän välin sanoa, että olen aina ollut tunnesyöjä ja eihän se mihinkään kadonnut leikkauksen myötä. Ainoa ero on vaan se, että ennen pystyi syömään paljon kaikkia herkkuja kerralla ja vetää ns. herkkuöverit. Jos sitä yritän nyt, niin aika pian tulee todella huono olo ja ns. kipukohtaus. Ja se jos joku ei ole kiva.

Pystyn kyllä ruokien kanssa säätelemään annos kokoja, mutta kyllä välillä edelleen herkkujen suhteen on hyvin vaikea hallita syömistä ja tulee noita kipukohtauksia enemmän ja vähemmän.

Takaisin tunnesyömiseen.. Tällä hetkellä olen siinä tilanteessa, että on todella vaikea aloittaa mitään ns. terveellistä elämää ja lisätä liikuntaa jne. Aikaa mulla olis tähän kaikkeen kyllä, mutta jotenkin tuo henkinen puoli ei ihan ole mukana tässä. Kaikki tuntuu jotenkin haastavalta tällä hetkellä. Olen siis täysin taas unohtanut itseni ja oman hyvinvointini. Tähän kaikkeen kyllä on ihan järkevä selitys. Se on tämä vuosi mikä on ottanut melko koville. Siihen on mahtunut niin paljon kaikkea, että sitä on jotenkin ollut vähän vaikea sulatella. 

Jossain vaiheessa liikunta auttoi mua tän kaiken kestämään, mutta jotenkin nyt tällä hetkellä jo ulos lenkille lähteminen tuottaa suurta tuskaa. Tuska nyt voi olla vähän voimakas ilmaisu, mut kuitenkin siis vaikeutta lähteä mihinkään.

Nyt vaan mietin tässä, että mistä mä taas löytäisin sen motivaation ja arvostuksen itseäni kohtaan, että jaksaisin taas aloittaa elämään terveellisesti..

Tiedän, että se terveellinen syöminen ja liikunta piristää mua ja olen todella energinen ja voin hyvin, mutta en tiedä miksi se on niin vaikeaa taas päästä siihen.  

Eniten tietysti oman hyvinvointini takia tätä elämänmuutosta haluan toteuttaa, mutta myös siksi, että se kaikki tehty työ olisi vain plussaa, kun sinne plastiikka kirurgille menee, eli ei tästä ainakaan mitään haittaa olisi, mutta se aloitus... No ehkä pitää yrittää olla armollinen itselleen ja vaikka pienin askelin lähteä toteuttamaan tätä terveellistä elämää. Niinhän mä olen sitä tännekkin tuonut ennenkin esille. Pienin askelin pääsee todennäköisemmin tavoitteeseen, kun kauhealla kiireellä.

Ei muuta, kun hyvää joulun odotusta kaikille :)

perjantai, 17. heinäkuu 2020

Paluu menneisyyteen?

Ajattelin, että käyn lukemassa noita vanhoja blogi päivityksiä, että olen siihen nyt valmis. Luin 2 tekstiä ja totesin, että ei en ole vielä valmis kohtaamaan menneisyyttäni. Liikaa kipeitä muistoja siitä, että miten vaikea tämä projekti oli laittaa käyntiin.

Viime päivinä olen yrittänyt oppia tuntemaan itseäni paremmin ja yrittänyt opetella tekemään asioita toisin. Lyhyesti: Elämä on just niin hyvää, kun itse haluat. Voi kunpa tämän olisin tiennyt 3 vuotta sitten, niin ehkä elämä olisi paremmin nyt. Tai ehkä ei. Kuka sen tietää. Miksi toistaalta elää menneessä, kun voi elää tätä hetkeä? Ei se menneiden muistelu ja kaivelu auta tätä päivää mitenkään.

Kaikella on tarkoitus. Näin mä ainakin haluan uskoa. Tällä tarkoitan tällä hetkellä ehkä eniten sitä, että olen viime päivien aikana oppinut ymmärtämään enemmän itseäni ja miten toimin. Tästä syystä olen myös nyt pysynyt paremmin ns. ruodussa syömisten ja liikkumisten suhteen. Hyvä vinkki itselle ja muille "mieti, ennen kuin toimit". Hah, niin yksinkertainen lause, mutta antaa kuitenkin niin paljon. Hyvänä esimerkkinä voisi heittää sen, että meinaat hakea kaapista keksiä, mutta mieti ensin miksi haluat sen? Onko sulla nälkä? Vai vaan sen takia, että sun nyt vaan tekee mieli. Jos sulla on nälkä, niin syö vaikka välipala, mutta älä sitä keksiä. Jos sun nyt vaan tekee mieli sitä keksiä, niin mieti silti vielä, että syötkö sen. Ehkä lasillinen vettä auttaisi asiaa?

Tietoinen läsnäolo

Oletko aina tietoisesti läsnä esim. syömisessä tai silloin, kuin menet sinne herkkukaapille? Tuskinpa vain. Ja jos oletkin, niin silloin pystyt tekemään tietoisesti päätöksen mennä sen herkkukaapin ohi ja hakea vaikka vettä tai syödä välipalaa.

Olen tämän projektin aikana oppinut yhtä ja toista. Tärkein oppimani asia on kuitenkin se aterioiden säännöllinen syöminen ja veden juominen.

Suosittelenkin kaikkia lähtemään ensimmäisenä liikkeelle siitä, että tee tietoinen päätös aloittaa terveellisempi elämä. Aloita se pienin askelin. Lisää arkiliikuntaa, syö säännöllisesti, juo vettä ja pidä joskus se pieni herkuttelu hetki. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että teet tämän kaiken vain itsesi takia, et kenenkään muun takia. Ja tietysti on hyvä muistaa olla armollinen itsellesi. Älä siis vaadi itseltäsi heti liikoja. Jos lähtee liian kunnianhimoisesti ja täysillä liikkeelle, se innostus lopahtaa todennäköisesti yhtä nopeasti, mitä se alkoi. Eli ole maltillinen. Kyllä se siitä. Päivä kerrallaan :)

torstai, 28. toukokuu 2020

Elämä voi muuttua hetkessä.

Olen tässä viimeisen 20 päivää mennyt vaan sumussa. Olen ollut kuin robotti, joka on vaan toiminut ja yrittänyt selvitä päivästä toiseen. 20 päivää sitten sain puhelun, että yksi elämäni tärkein ihminen on lähtenyt pois keskuudestamme. En vieläkään osaa asiaa käsitellä / ymmärtää. Sen takia olenkin vain ollut ja mennyt "sumussa" ja koittanut vaan selvitä päivästä toiseen. 

En tiedä onko tää mun tapa käsitellä asiaa, mutta maanantaina päätin, että pakko koittaa ryhdistäytyä ja ottaa jonkunnäköinen ote elämästä. Siksi aloitinkin taas katsomaan tarkemmin, että mitä syön ja olen liikkunut enemmän. Kaikki tais alkaa oikeastaan myöskin sen takia, että ostin hautajaisiin paidan ja kotiin päästyäni huomasin sen olevan hiukan "piukka", joten ajattelin, että mulla on 2 viikkoa aikaa saada itseäni hieman pienemmäksi, että paita ei olisi niin piukka. Toki se nyt ei ole ainut syy, mutta hyvä motivaatio ainakin aloittaa taas keskittyä omaan hyvinvointiin.

Ehkä tämä tästä pikku hiljaa, päivä kerrallaan.

perjantai, 1. toukokuu 2020

Aivosumu

Aivot lyö ihan tyhjää tällä hetkellä. Motivaatio hukassa. Ajatukset ei pysy yhtään kasassa. 

En tiedä edes mistä pitäisi aloittaa. Tai mitä pitäisi tehdä. Tänne kirjoittaminenkin tuntuu tällä hetkellä melko työläältä, mutta kuitenkin sellainen olo, että haluan tänne jotain ajatuksia kirjoittaa.

Tiedostan itsestäni sen, että stressi saa mut tekemään huonoja valintoja. Esim. Tällä hetkellä tekisi ihan hirveästi mieli mennä hakemaan kaapista sipsipussi ja syödä sipsejä, mutta toistaiseksi olen vain tyytynyt katsomaan sitä sipsipussia. Tiedostan sen, että se tuo vain hetkellistä "lohtua" ja todennäköisesti vaan hirveän morkkiksen. Parempi vaihtoehto varmasti olisi lähteä vaikka ulos kävelemään tai vaan kuunnella musiikkia ja vaan olla. Jotenkin nyt vaan on niin lamaantunut olo, että ei oikein tiedä mitä tekisin. En vaan saa aikaiseksi lähteä ulos kävelylle, saatikka tehdä mitään muutakaan järkevää. Tiedän, että joskus olisi hyvä vaan olla tekemättä yhtään mitään, mutta se ei ole minua. Mä en vaan osaa olla. Ja varsinkin nyt mulla on semmoinen olo, että pitäisi yrittää pitää itseään kiireisenä, että ei ehtisi ajatella mitään ylimääräistä. En halua asiaa täällä sen enempää avata, mutta sanotaanko näin, että isoja asioita menossa tällä hetkellä ja en oikein tiedä miten asioita pitäisi käsitellä. En vaan osaa käsitellä.

Tällä hetkellä kai pitäisi osata olla kiitollinen niistä elämän pienistä jutuista. Siitä, että mulla on vierelläni maailman ihanin ihminen joka osaa tukea ja arvostaa minua. Sekin tuntuu välillä niin hassulta. Siis se, että saan toteuttaa itseäni ja saan siihen kannustusta. Olen äärimmäisen onnellinen hänestä <3 

Kyllä tämä tästä. Päivä kerrallaan. Ehkä.

torstai, 30. huhtikuu 2020

Vuosipäivä

17.4 Tuli 2 vuotta leikkauksesta.

Aattelin tähän laittaa kertauksena painoja:

12.1.2017 152.3kg

16.4.2018 134,2kg

23.4.2019 95,9kg

16.4.2020 88kg

Kokonaisuudessa pudonnut 64,3kg

Tää on taas jäänyt, kun on ollut kaikenlaista. 

Eipä tässä kyllä hirveesti mitään ihmeellistä ole edes päivitettävänä. Elämä kulkee omalla painollaan.