torstai, 30. marraskuu 2017

Täällä taas.

Mä tossa mietin, että eiköhän tämä "kiukuttelu" jo riitä. :) Ei vaan oikeesti ole ollut mitään fiilistä tulla edes kirjottaa tänne, kun on niin ärsyttänyt se leikkaus asia. (Muistin virkistyksenä, että se leikkaus olisi vasta joskus ens keväänä)

Mutta sen verran on pakko sanoa, että onneks toi paino ei ole juurikaan noussut vaikka en nyt olekkaan jaksanut tehdä mitään ton painoni eteen. Ei vaan yksinkertaisesti ole ollut minkään näköistä kiinostusta tehdä sen eteen yhtään mitään. Koska kaikki vaan ärsytti niin paljon, mutta kai se vaati taas sen herätyksen, että nyt pitää tehdä jotain. Nim. Olin viikonloppuna Mikkelissä. Matka taittui junalla ja tietty sisälsi yhden vaihdon, suunta. Ja ei siinä muuten mitään, mutta jos vaihtoaika on 8min ja juna vähän myöhässä asemalla ja laituri mistä toinen juna lähtee on niin, että sun pitää juosta portaat ylös ja alas, niin kyllä siinä portaita ylös juostessa mietti, että olisko tääkin helpompaa jos ei olis näin lihava. Tilannetta ei tietenkään helpottanu se, että oman painon lisäksi oli vielä painava laukku olalla. Huh, mutta mä selvisin! Mutta ei tuo portaissa juokseminen edes ollut ainut muistutus lihavuudesta. Nimittäin ne junan penkit ei ole mitään kauheen leveitä :O Mut onneks oli avopuoliso mun vierustoveri, niin pystyi nostamaan sen käsinojan ylös, niin mahtui mun pyllykin siihen penkkiin. Ja kolmantena muistutuksena toimi magneettikuvaus! En meinaan olis uskonu, että se olisi niin ahdas se putki :O Siinä tunnin mitä siellä putkessa makasin, niin ehtisin kyllä monta kertaa miettiä, että miten mua lihavemmat ihmiset mahtuu sinne putkeen? :O No mutta kuitenkin. Ehkä tässä nyt on taas hyvä hetki tosiaan miettiä, että mikä elämässä on tärkeintä ja taas koittaa koota itsensä ja ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa taas keskittyä siihen veden juontiin, oikein syömiseen ja liikuntaan. Niin eiköhän tuo paino taas lähde mukavasti laskuun! Niin kun olen monta kertaa aikasemminkin sanonut, niin periksi ei anneta! Enkä anna sen leikkaus ajankohdan murtaa mua enään!

tiistai, 31. lokakuu 2017

Blogi jää tauolle

Kuten otsikkokin jo kertoo, jää tämä blogi tauolle siihen asti, kun selviää leikkauksen suhteen enemmän. Mulla ei tällä hetkellä vaan ole mitään uutta sanottavaa. Päälimmäisenä lähinnä pyörii se, että miksi tässä joutuu odottamaan näin kauan? Haluanko enään keväällä siihen leikkaukseen? Pystynkö sittenkin itse omin avuin laihduttamaan ns. "Riittävästi" siihen leikkaukseen mennessä? Miksi kaikki mun elämässä tarvii mennä vaikeamman kautta? Onko missään mitään järkeä? Mikä on elämän tarkoitus? Ja muuttuuko elämä joskus helpommaksi? Ei mulla muuta. Elämä jatkuu, toivottavasti ensi vuonna olen viisaampi. Palaan asiaan heti, kun tiedän enemmän. :)

maanantai, 23. lokakuu 2017

Pakko myöntää, että...

On ollu mieli vähän maassa sen gastrokopian jälkeen. Ei saa oikein ajatuksia kasaan / koottua itseäni. Jotenkin se oli kuin isku vasten kasvoja, kun ilmotettiin, että se leikkaus siirtyisi vasta keväälle. Mun mielestä se 5kk on vaan aika pitkä aika odottaa. Mä en tiedä mitä tälläisellä halutaan? Ainakin epätoivoa jos ei muuta. Ei tän pitänyt ihan näin mennä. Mun mielestä ei vaan ihan reilua ole, että joutuu näin kauan koko projektin kanssa temppuilemaan. Osa toki varmasti omakin vika, mutta noi leikkausajat ei ole sentään mun päätettävissä. Alkuun tässä oli jo sellainen uho, että teen sitten itse kaikki, että ei tartte mitään leikkausta, mutta nyt jotenkin vähän se uho hiipunut ja tuntuu, että ei oikein saa nyt mitään aikaiseksi. 

Tänään päätin, että pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa edes jostain perus jutuista. Eli veden juonnista ja liikunnasta. Ainakin se on hyvä alku. Liikunta ja veden juonti on siis jäänyt vähille viime päivinä. Ei vaan ole saanut aikaiseksi. Ja painokin ehti nousta 2kg. Mutta onneks mä en anna periksi! Koska mä teen kyllä kaikkeni, että saan tota painoa pois. Ja vaikka sitten yksin ja ilman leikkausta jos muu ei auta. 

Eipä siis mitään ihmeellistä tänne. Päivittelen taas jos jotain ihmeellistä tulee.

perjantai, 13. lokakuu 2017

Gastrokopia Helvetti!

Tänään on perjantai 13.päivä ja mulla oli tänään gastrokopia, kuten jo varmaan otsikosta voi päätellä ;)

Mä menin sinne toisaalta vähän epävarmana, mutta toisaalta luottavaisin mielin, että "kyllä tästä selvitään, ei se nyt niin paha voi olla". Sen takia siis pieni epävarmuus, kun aamulla vaaka näytti kotona 140,9kg, mutta vaatteet päällä 142kg. Joten pieni pelko oli, että mitä jos se näyttää sairaalassa enemmän, mutta onneksi ei. Sairaalan vaaka näytti 141.6kg. Noh, sitten tulee se hetki, kun tapaan kirurgin ja hän kertoo siinä mitä tulee tapahtumaan. Ajattelin vielä tässä vaiheessa, että "tää on ihan piece of cake", mutta väärässä olin. Ahdistus iski jo siinä vaiheessa, kun se "suukapula" laitettiin suuhun. Mutta hoitaja sai kyllä rauhoitettua tilanteen hetkeksi, mutta sitten tuli se varsinainen h-hetki, eli sen kameran nieleminen. No miettikääs itse sellainen tilanne, että joku pyytää teitä nielaisemaan kokonaisen perunan kerralla. Ei oo mikään helppo juttu ei. Niin ja vielä pitäis pystyä olemaan rauhallinen siinä tilanteessa. Ei onnistu ei. Sitten tulee vielä sellainen pakonomainen tarve päästä pois siitä tilanteesta ja tuntuu, että suurinpiirtein unohdat miten hengitetään. Välillä pitäis olla hengittämättä ja välillä pitäis hengittää nenän kautta. NENÄN kautta? Miten, kun se on ihan tukossa, kun räkää vaan valuu. Niin ja kuolaa ja sä mietit, että tässäkö tää sun elämä oli, että tähänkö sä nyt kuolet. Ei olis kiva loppu elämälle ei... Mutta mä en voi muuta, kun kiittää sitä toista hoitajaa joka oikeesti silitti mun päätä ja selkää ja puhu rauhallisesti mulle ja rauhoitteli mua koko ajan. Siitä toisesta hoitajasta en ihan samaa vois sanoa..."Hengitä rauhallisesti!! Laske se pää tyynyyn! Laske ne hartiat alas!" Joo, ihan hirveen helppoa noi kaikki toteuttaa siinä kohtaa, kun sä yökkäät minkä kerkeet ja tosiaan pelkkäät, että tukehdut. Mut hei, mä selvisin HENGISSÄ! Kurkku on vähän kipeä ja arka. Ja no naama näyttää siltä, että olisin saanu turpaani. Ai miksi? No siksi, että mulla oli kuulemma poikkeuksellisen vahva oksennusreaktio, että ilmeisesti jotain verisuonia katkeili naamasta. 

Mutta sitten ne muut uutiset. Mitä tapahtuu seuraavaksi ja millon on leikkaus. Noh. Täällä on niin pitkät jonot, että leikkaus siirtyy auttamattomasti ensi vuoden puolelle. Näillä näkymin ilmeisesti maaliskuulle. Mutta onpahan ainakin aikaa tässä itse sitten tehdä muutoksia ruokavalioon ja liikuntaan, että jos sais sitä painoa enemmän pois tän 5kk aikana :)  Mutta ei mulla muuta tähän väliin. Eiköhän tästäkin järkytyksestä selvitä, kunhan vaan aikaa kuluu. 

torstai, 12. lokakuu 2017

Johan se aika menee nopeasti!

Sinänsä ei mitään jännää ole tapahtunut, mutta kai sitä jotain vois kirjoittaa. 

La-maanantai pidin ihan tarkoituksella taukoa pitkistä lenkeistä. Ja syy siihen oli se, että se vasen nilkka on ollut kipeä. Mutta tiistaina sitten otin ja lähdin lenkille kokeilemaan, että kestääkö se nilkka jo paremmin lenkkejä. Ja kyllähän se kesti. Keskiviikkona päätettiin lähteä sienimetsälle ja laitoin sitten huvikseni kellosta kävely-modin päälle, että näkee sitten vähän miten paljon käveltiin jne. 3h meni metsässä ja 3,5km. Sieniä tuli kaksi 10l ämpäriä, yksi kauppakassillinen ja puolikkaan pipollisen verran. Ai miksi pipo? No ei mahtunut muuallekaan, niin siihen pipoon oli helppo kerätä. Siinä riittisitten illaksi tekemistä, kun piti sienet perata ja kuohauttaa. Mutta kivaa oli ja ei tarvinnut illalla lähteä lenkille. Tehtiin me sitten myös ruokaa niistä sienistä, nimittäin sienikeittoa! Ja voin kertoa, että se maistui taivaallisen hyvältä! Tänään aamulla huomasin, että on taas "uusia" lihaksia löytynyt :D  oli meinaan takareidet kipeät. Liekkö eilisellä osuutta asiaan ;) Mutta ilokseni myös huomasin aamulla, että se on -12kg tammikuusta! (140.3kg) Ja enään -400g siihen, että olen ns. Uudella kymmenluvulla ;)

Hitaastihan tuo paino on tippunut, mutta onhan se nyt vähän niinkin, että vähän hitaasti mä tähän lämpenin. Nyt vasta viimeisen kuukauden aikana olen oikeesti tehnytkin jotain sen eteen, että paino tippuis. Eli tän viimeisen kuukauden aikana on tippunut sen 4-5kg.