perjantai, 13. lokakuu 2017

Gastrokopia Helvetti!

Tänään on perjantai 13.päivä ja mulla oli tänään gastrokopia, kuten jo varmaan otsikosta voi päätellä ;)

Mä menin sinne toisaalta vähän epävarmana, mutta toisaalta luottavaisin mielin, että "kyllä tästä selvitään, ei se nyt niin paha voi olla". Sen takia siis pieni epävarmuus, kun aamulla vaaka näytti kotona 140,9kg, mutta vaatteet päällä 142kg. Joten pieni pelko oli, että mitä jos se näyttää sairaalassa enemmän, mutta onneksi ei. Sairaalan vaaka näytti 141.6kg. Noh, sitten tulee se hetki, kun tapaan kirurgin ja hän kertoo siinä mitä tulee tapahtumaan. Ajattelin vielä tässä vaiheessa, että "tää on ihan piece of cake", mutta väärässä olin. Ahdistus iski jo siinä vaiheessa, kun se "suukapula" laitettiin suuhun. Mutta hoitaja sai kyllä rauhoitettua tilanteen hetkeksi, mutta sitten tuli se varsinainen h-hetki, eli sen kameran nieleminen. No miettikääs itse sellainen tilanne, että joku pyytää teitä nielaisemaan kokonaisen perunan kerralla. Ei oo mikään helppo juttu ei. Niin ja vielä pitäis pystyä olemaan rauhallinen siinä tilanteessa. Ei onnistu ei. Sitten tulee vielä sellainen pakonomainen tarve päästä pois siitä tilanteesta ja tuntuu, että suurinpiirtein unohdat miten hengitetään. Välillä pitäis olla hengittämättä ja välillä pitäis hengittää nenän kautta. NENÄN kautta? Miten, kun se on ihan tukossa, kun räkää vaan valuu. Niin ja kuolaa ja sä mietit, että tässäkö tää sun elämä oli, että tähänkö sä nyt kuolet. Ei olis kiva loppu elämälle ei... Mutta mä en voi muuta, kun kiittää sitä toista hoitajaa joka oikeesti silitti mun päätä ja selkää ja puhu rauhallisesti mulle ja rauhoitteli mua koko ajan. Siitä toisesta hoitajasta en ihan samaa vois sanoa..."Hengitä rauhallisesti!! Laske se pää tyynyyn! Laske ne hartiat alas!" Joo, ihan hirveen helppoa noi kaikki toteuttaa siinä kohtaa, kun sä yökkäät minkä kerkeet ja tosiaan pelkkäät, että tukehdut. Mut hei, mä selvisin HENGISSÄ! Kurkku on vähän kipeä ja arka. Ja no naama näyttää siltä, että olisin saanu turpaani. Ai miksi? No siksi, että mulla oli kuulemma poikkeuksellisen vahva oksennusreaktio, että ilmeisesti jotain verisuonia katkeili naamasta. 

Mutta sitten ne muut uutiset. Mitä tapahtuu seuraavaksi ja millon on leikkaus. Noh. Täällä on niin pitkät jonot, että leikkaus siirtyy auttamattomasti ensi vuoden puolelle. Näillä näkymin ilmeisesti maaliskuulle. Mutta onpahan ainakin aikaa tässä itse sitten tehdä muutoksia ruokavalioon ja liikuntaan, että jos sais sitä painoa enemmän pois tän 5kk aikana :)  Mutta ei mulla muuta tähän väliin. Eiköhän tästäkin järkytyksestä selvitä, kunhan vaan aikaa kuluu. 

torstai, 12. lokakuu 2017

Johan se aika menee nopeasti!

Sinänsä ei mitään jännää ole tapahtunut, mutta kai sitä jotain vois kirjoittaa. 

La-maanantai pidin ihan tarkoituksella taukoa pitkistä lenkeistä. Ja syy siihen oli se, että se vasen nilkka on ollut kipeä. Mutta tiistaina sitten otin ja lähdin lenkille kokeilemaan, että kestääkö se nilkka jo paremmin lenkkejä. Ja kyllähän se kesti. Keskiviikkona päätettiin lähteä sienimetsälle ja laitoin sitten huvikseni kellosta kävely-modin päälle, että näkee sitten vähän miten paljon käveltiin jne. 3h meni metsässä ja 3,5km. Sieniä tuli kaksi 10l ämpäriä, yksi kauppakassillinen ja puolikkaan pipollisen verran. Ai miksi pipo? No ei mahtunut muuallekaan, niin siihen pipoon oli helppo kerätä. Siinä riittisitten illaksi tekemistä, kun piti sienet perata ja kuohauttaa. Mutta kivaa oli ja ei tarvinnut illalla lähteä lenkille. Tehtiin me sitten myös ruokaa niistä sienistä, nimittäin sienikeittoa! Ja voin kertoa, että se maistui taivaallisen hyvältä! Tänään aamulla huomasin, että on taas "uusia" lihaksia löytynyt :D  oli meinaan takareidet kipeät. Liekkö eilisellä osuutta asiaan ;) Mutta ilokseni myös huomasin aamulla, että se on -12kg tammikuusta! (140.3kg) Ja enään -400g siihen, että olen ns. Uudella kymmenluvulla ;)

Hitaastihan tuo paino on tippunut, mutta onhan se nyt vähän niinkin, että vähän hitaasti mä tähän lämpenin. Nyt vasta viimeisen kuukauden aikana olen oikeesti tehnytkin jotain sen eteen, että paino tippuis. Eli tän viimeisen kuukauden aikana on tippunut sen 4-5kg.

lauantai, 7. lokakuu 2017

Hirveesti käyny lukijoita taas!

Kommentoikaa nyt ihmeessä jotain, kun käytte lukemassa :)

Tää viikko on mennyt niin nopeasti ja gastrokopiakin lähestyy! Mä oon myös liikkunut ihan hirveesti :) Keskiviikkona kävelin 5km ja torstaina poljin pyörällä melkein 20km yhteensä ja kävelin 2km. Perjantaina tulikin käytyä vähän kansallispuistossa ja kävelin 5,5km. Ei ollu kyllä mikään helppo reitti! Kapeat pitkospuut ja korkeita kallioita ja muutenkin korkeaa maastoa. Muutamat portaat jne. Kyllä siinä välillä meinas usko loppua. Ja, että ei liian helppoa olis ollut, niin selässä mulla oli reppu ja se paino varmaan 3kg! Ja se tietysti riitä, kun sitten ton mun jalan piti alkaa kiukuttelee, mutta sisulla mentiin loppuun asti! Ja tästä innostuin sen verran, että lupasin lähteä uudestaan toiselle reitille, se on toki vähän pidempi reitti, meinaan 8,8km!

Mutta ei mulla kai muuta :) 

tiistai, 3. lokakuu 2017

Aina ei mene niin ku strömsössä

Äää, mun on heti pakko hehkuttaa, että mä kävin eilen "pikku" lenkillä!! Joo siis mun piti oikeesti lähtee käymään semmonen about 3km lenkki, mut sitten matka "vähän" venähti ja kävelin sitten 8,5km!! Aikaa meni kyllä melkein 2h, mutta se fiilis mikä siitä tuli, kun ylitti omat odotukset ja jaksoikin kävellä noin pitkän matkan! No tästä innostuneena sitten ajattelin, että herään tänään aamulla aikaisin, käytän koirat ulkona ja syön aamupalaa ja sitten suuntaan uimaan. Noh, heräsin kyllä 7 aikaa aamulla ja söin aamupalaa ja käytin koiratkin ulkona ja olin kyllä jo matkalla uimahallille, mutta sitten vaan tapahtu jotain ja käännyin takas kotiin. Jotenkin mua vaan niin ärsytti toi ilma (ulkona satoi aamulla vaakatasossa vettä). En mä tiiä, mulla on muutenkin tää päivä ollut semmonen, että musta tuntuu, että en oikein herää tähän päivään ja kaikkea tekee mieli ja huoh! Menee hermot! Ärsyttää! 

No mutta... Kauan mä taistelin ja yritin viimeiseen asti keksiä jotain, mutta ei vaan onnistunut. Joten ajattelin, että no käydään lähikaupassa ostamassa jotain pientä kahvin kanssa. Että jos nopeesti kävelee, niin ei ehdi kastua edes. No mutta minun onneksi sade oli loppunut, joten päätin sitten, että jos jotain haluaa, niin sen eteen tarvii sitten kyllä tehdä vähän töitäkin. Joten kävelin sitten toiseen kauppaan, joka tosin on vaan 1km päässä, mutta tulee siitä jo 2km, kun kävelee sinne ja takas :D Joo, ei ollu kyllä fiksua, tiedän. Mutta kerrankos sitä? Niin ja olin mä sen verran fiksu kuitenkin, että ostin irtokarkkeja (oli tarjouksessa 3,99kg), mutta enpä ostanu kiloa ;) Koska tiesin sen, että se kilo menee kyllä yllättävän nopeasti :O Joten, ostin tasan 200g. Joo, onhan toikin paljon. Mutta mä jotenkin ajattelin tän asian niin, että mä ehdin tänään vielä käymään lenkillä ja illalla meen kaverin kanssa jumppaan, joten ehkä mä ehdin kuluttaa sen kalorimäärän mitä noista tulee. Tai no en ehkä kokonaan, mutta kuitenkin. Mä tiedän, että en ota tätä kuitenkaan tavaksi. Ja nyt kun toi kävely on tullut mun elämään, niin kyllä tämä tästä :) Ei elämä saa liian vakavaa olla. Mä olen kuitenkin ollu tosi sinnikäs ja oikeesti ylittäny itseni monta kertaa. Ja eikös se jo kerro taistelutahdosta paljon, että jos kaatuu ja loukkaa hieman nilkkaansa, niin silti jaksaa kävellä joka päivä monta kilometriä? Nilkka on siis kyllä ihan elossa, mutta otti tosiaan lauantaina vähän osumaa ja vähän jostain tietyistä asennoista saattaa kiukutella, mutta kyllä sen kanssa kävellä silti voi! :)

Eikai mulla muuta!

maanantai, 2. lokakuu 2017

Sokeriton lokakuu?

Mä huomasin eilen sellaisen uutisen, että joku toimittaja oli viettänyt sokerittoman syyskuun. Ja heti tuli mieleeni, että pitäiskö sitä itsekkin kokeilla jotain tuollaista. Mä olen oikeesti niin sokerista riippuvainen, että välillä ihan hävettää. Tai en mä tiedä olenko nyt kirjaimellisesti riippuvainen sokerista, mutta jos jotain makeaa on tarjolla, niin en ikävä kyllä osaa sanoa ei. Joten ajattelin, että nythän sitä olisi sitten hyvä hetki kokeilla, että miten mä pärjään ilman sokeria. Ajattelin kyllä, että tää voisi olla myös kyllä herkuton lokakuu, mutta pieni poikkeuksia aion itselleni kyllä suoda. Esim. tiedän, että ainakin yhdet synttärit on tulossa, joten jos on kakkua tarjolla, niin takuulla kyllä maistan! :D Mutta tässäkin tietty täytyy muistaa kohtuus. Että ei tarvii sitä suurinta kakkupalaa ottaa. :) 

Ja jotta totuus ei unohtuisi, niin enään 11 päivää gastrokopiaan. Aika tuntuu menevän niin nopeasti. Mutta ei mulla oo onneks huolta. Paino onneks laskee ja motivaatio on pysynyt ton kävelyn suhteen, vaikka kaaduinkin lauantaina ja vähän satutin nilkkaani. Mutta tossa se kulkee mukana ja kestää kävelyn, niin ei tässä ole mitään estettä kävellä :) Eilenkin käytiin vähän metsässä kävelemässä ja yritettiin etsiä sieniä. Ei kyllä löydetty mitään, mutta olihan se vähän vaihtelua tuohon normi lenkkeihin mitä olen käynyt kävelemässä. Käytiin me myös illalla semmosen tekoaltaan ympäri kävelemässä. Se ei ollut, kun 2,9km pitkä, mutta hyvin hankala maastoa se oli. Paljon juurakoita, pieniä teräviä kiviä, kalliota ja risukkoa. Välillä piti siis nousta kallion päälle, että pääsi jatkamaan matkaa. Olihan se vähän haastellista mulle, mutta mä selvisin! En kyllä olis ehkä selvinnyt jos alla ei olis ollu viime viikkoisia lenkkejä! Viime viikon lenkkikilometrit on muuten 40km! Ei huono! Täytyy tällä viikolla kattella, että jatkanko samalla linjalla, että joka päivä väh. 5km lenkki vai käynkö uimassa. Tokihan sitä tietty vois jotenkin yhdistää molemmat! :) Huomenna on ainakin keppi jumppaa kaverin kanssa :) Ja saman kaverin kanssa sitten perjantaina uimaan. Mä oon kyllä niin etuoikeutettu, kun mulla on tuollaisia kavereita, että ne jaksaa mua kannustaa ja tsempata ton liikunnan suhteen. Auttaa kummasti niinä huonoinakin päivinä jaksamaan, kun tietää, että on tuollain tukiverkko <3

Tää biisi on kyllä tällä hetkellä ehdoton tsemppi biisi mulle. 

"Joka ikinen aamu, on kaks vaihtoehtoo, voit luovuttaa tai uskoo"

https://youtu.be/qNqxr4IJexI