maanantai, 10. syyskuu 2018

Muutosta alkaa tapahtua

Kaikista suurin muutos tämän leikkauksen jälkeen on ollut se, että miten paljon olen jaksanut liikkua ja kuinka paljon mulla on energiaa tehdä asioita. Jaksan kävellä helposti 6km lenkkejä. Ja varmaan pidempiäkin matkoja jos menisin yksin, mutta toistaiseksi tuon koiran kanssa ei nyt ole tullut käveltyä enempään, kuin tuo 6km. Se on aina oma juttunsa, kun on koira mukana, kun pitää pysähtyä ja komentaa koiraa. Yksin se olisikin varmaan vähän erilaista, kun saa mennä omaan tahtiin ja ei tarvii pysähtyä kokoajan. Olen myös jaksanut käydä siellä salilla ja senkin olen tehnyt niin, että olen kävellyt salille ja käynyt vielä ns. lämmittely salilla soutelemassa tai pyöräilemässä. Ja siitä sitten salin puolelle ja salilta vielä kävellyt kotiin. Matkaa on joku 2,4km. Salilla käyminen ei vielä ulospäin näy, mutta kyllä sen ainakin tietää, että jotain on tehnyt, kun lihaksissa tuntuu. Olen kuitenkin muistanut aloittaa kevyillä painoilla, koska eihän tässä touhussa ole mitään järkeä jos tämän aloittaa liian suurilla painoilla ja sillä sitten hajottaa itsensä ja siihen se kiinnostus sitten lopahtaakin. 

Mitä tulee muuten tähän leikkauksen jälkeiseen elämään, niin vielä on näköjään vaikea muistaa se, että ruuan jälkeen ei voi esim. cola zeroa juoda heti perään. Nimimerkillä kokemusta on. Eilen tuli juotua aika pian ruuan jälkeen colaa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että alkoi kipuja ja tuli olo, että pakko oksentaa. Ja no onneks olin kotona. Nyt pitäis oikeesti vaan yrittää malttaa odottaa pidempi tovi ja juoda vasta sitten. Ja joo varmaan olis parempi vaihtaa koko cola vaikka veteen, mutta olen tullut siihen tulokseen, että ihan kaikkea en aio itseltäni kieltää. Koska kyllä elämässä täytyy olla niitä pieniä paheitakin. Ja cola zero nyt ei omasta mielestäni ole ihan hirveän iso pahe :) 

Lisään vielä tuosta liiikunnasta sen verran, että viime viikolla tuli käveltyä 101734 askelta! :D Se on mun mielestä aika hyvin. Siis jos miettii, että ennen leikkausta tuli käveltyä sellaiset 50000, jos sitäkään. Jossain tais joskus lukea, että ihmisen pitäisi ainakin 10000 askelta kävellä päivässä. Toivon, että tämä innostus jatkuu ja saan tuosta lenkkeilystä ja salilla käymisestä oikeesti uuden elämäntavan itselleni :)

ps. paino oli tänä aamuna 103,5kg. Eli huhtikuusta on pudonnut 31,5kg ja suurimmasta painostani 48,8kg!!!

lauantai, 8. syyskuu 2018

Paino ei juurikaan ole pudonnut

Paino oli tänä aamuna 104,6kg. 

En jaksa stressata tosta painosta, koska olen kuitenkin aloittanut tällä viikolla käymään kuntosalilla ja liikkunut  joka päivä yli 10 000 askelta. Ja olen kuitenkin syönyt omasta mielestäni suhteellisen monipuolisesti. Salilla olen siis käynyt tällä viikolla 2 kertaa ja tänään olen myös menossa salille. Uskon, että tuo salilla käyminenkin voi hieman vaikuttaa siihen, että miten tuo paino nyt oikein tippuu. Ja eikös se niin mene, että puntaria ei saisi liikaa tuijottaa vaan niitä senttejä? Mä en ole kyllä mitään mittoja ottanut. Otin kyllä kuvia esim. mun käsistä ja sitten semmoisen kokovartalo kuvan. Ne saa riittää mulle :) Uskon, että tämä tästä lähtee hyvin liikkeelle ja tästä tulee mulle elämäntapa ja jatkossa voin elää paljon terveellisempää elämää, kuin ennen. Ainakin nyt jo huomaa miten paljon enemmän jaksan liikkua ja tehdä asioita, kun esim. 2 vuotta sitten.

tiistai, 28. elokuu 2018

Elämä ennen lihavuusleikkausta ja elämä lihavuusleikkauksen jälkeen

Otetaan tähän alkuun heti tämän hetkinen tilanne. Eli projektin alusta painoa on tippunut 47,6kg ja leikkauspäivästä:30,3kg

Mutta itse asiaan. Eli ennen tuota lihavuusleikkausta mä olin vaan väsynyt ja laiska ihminen. Välillä tuntui, että kaikki tekeminen oli niin raskasta ja oikein mikään ei vaan kiinnostanut. Välillä tuntui, että en ole myöskään minkään arvoinen, että olen vain pyöreä 0. Uusia vaatteitakin olis joskus ollut kivaa ostaa, mutta eihän niitä mistään kivajalka kaupasta saanut, vaan ne piti tilata ellokselta ja toivoa parasta, että ne vaatteet on sopivan kokoisia, koska ainahan siinä on oma rumpa, kun lähdet niitä tuotteita takaisin lähettämään. Aika usein oli niitä epätoivon päiviä ja mietti, että tätäkö tää mun loppu elämä tulee olemaan. Mikään ei tunnu tekevän onnelliseksi pitkäksi aikaan, mikään ei tunnu miltään ja ahdistaa, kun haluaisi jaksaa tehdä asioita, mutta ei vaan pysty, kykene ja jaksa. Kaikkiin tarvitaan energiaa. Eihän sitä ole. Se kaikki energia mitä sulla on, menee siihen, että sä kannat itses paikasta a paikkaan b. Siihen se sun energia riittää. Juu ja kyllä mä yritin monta kerta mitä ihmeellisimpiä laihdutusvinkkejä. On niitä kokeiltu. Ei vaan toiminu. Tai no sen sä varmaan päättelitkin jo tosta otsikosta. 

Välillä musta tuntuu, että ihmiset oikeesti luulee, että päätös mennä lihavuusleikkaukseen on jotenki hirveen helppo. Että sä vaan soitat lääkäriin ja kerrot mitä haluat ja sit sut vaan leikataan ja tadaa, sä olet laiha! Wau! Joo, no voin kertoa, että se ei ihan niin yksinkertaista ole. Ensinnäkin tämä on todella pitkä prosessi. Ja sen prosessin aikana katsotaan, että onko susta ihan oikeesti tähän vai onko tämäkin huono vaihtoehto. Koska itse leikkaushan ei takaa sitä, että sä vaan laihdut. Mä voin kertoa ihan kokemuksesta, että leikkauksenkin jälkeen pystyy lihoamaan. Ei se tosiaan ole mikään oikotie onneen. Jos jatkat samalla linjalla, kun ennen niin kyllä se paino lähtee takaisin nousuun.

Mutta mitä tulee siihen leikkauksen jälkeiseen elämään. Voihan mahoton!

Mulla on paino lähteny niin reippaasti laskuun, että välillä ihan pelottaa. Toki se olis varmaan pudonnut enemmänkin, jos vaan olisin noudattanut tiukkaa ruokavaliota ja liikkunut säännöllisesti, mutta olen tyytyväinen tähän tilanteeseen. Mutta se mikä tässä on ollut outoa, hassua niin tuntuu, että pää ei oikein meinaa pysyä mukana tässä vauhdissa. Joka kerta, kun nään itseni peilistä, niin siellä tuijottaa se sama ISO ihminen. Vaikka kuinka koitan tuijottaa ja kertoa itselleni, että "kato nyt kuinka paljon sä olet laihtunut", niin ei se oikein auta. Aivot on erimieltä asiasta. Ja vaikka ostaisin uusia pienempiä vaatteita, nii sekään ei ilmeisesti kerro aivoille tarpeeksi, että mä olen todella laihtunut paljon. Mitä tulee muuten noihin vaatteisiin, niin on muuten ihan älyttömän hieno tunne, kun sä voit ostaa farkut ns. normaali ihmisten vaatekaupoista. Mä en varmaan ikinä unohda sitä tunnetta! Se oli vaan niin mieletöntä! Tai se tunne, kun menet leffateatteriin ja sun perse ei olekkaan enään niin iso, vaan se mahtuu iha heittämällä siihen penkkiin! :D (Vähän huumoria) Ja onhan noita muitakin juttuja. Ei edes muista kaikkia. Mutta ennen kaikkea se mitä tää lihavuusleikkaus on mulle tuonu, on se, että mä oon alkanu pikku hiljaa saamaan mun itsetuntoni takas ja huomaan, että päivä päivältä mä jaksan enemmän liikkua. Tässä nyt jotain muutamia asioita.

maanantai, 13. elokuu 2018

Anteeksi.

Mulla on koko kesä ollut koko ajan meno päällä ja tämä blogin päivitys on vaan unohtunut.

Kaikki on tällä hetkellä vaan niin uutta ja ihmeellistä. Eikä oikein ole pystynyt rauhoittumaan ollenkaan. Syömiset on menny miten sattuu ja alkoholia on kulunut viimeisen kuukauden aikana enemmän ja vähemmän. Mutta nyt siihen kaikkeen tulee muutos. Mä ajattelin meinaan nyt keskittyä vaan itseeni ja mun hyvinvointiin. 

Mä en näköjään nyt löydä oikein sanoja, mut ehkä mä palaan taas asiaan, kun on sellainen hetki. Ps. Paino oli tänään 108.4kg. Hyvin on siis pudonnut.

keskiviikko, 11. heinäkuu 2018

Unohtunut blogi

Nyt on toden teolla tullut unohdettua koko blogi. Tässä on nyt vaan ollut niin paljon kaikkea taas, että ei vaan ole ehtinyt tai muistanut päivittää tätä. Muutin siis kesäkuun alussa omaan kotiin. Ja heti, kun muutto oli suoritettu, niin maanantaina olin korvaleikkauksessa. Mulla paikattiin tärykalvo ja ja leikattiin kitarisat. Siitä alkoikin taas 3 viikon toipuminen. Tätä ei oikein helpottanut se, että sain kaupan päälle vielä flunssan joka teki toipumisesta entistä vaikeampaa, koska niistäminen oli yksi asia kiellettyjen asioiden listalla. Mutta mä selvisin tästäkin. Tosin täytyy sen verran kyllä myöntää, että ruokailuun ja veden juontiin en ole juurikaan ehtinyt kiinnittää huomiota. Joten tästä syystä painon laskukin on vähän hidastunut ja ehkä vähän jopa jumiutunut. Mutta ymmärtää sen nyt toisaalta, koska koko kesäkuu meni melkeinpä siinä toipuessa. Mutta nyt on taas aloitettu ns. puhtaalta pöydältä ja voin vaan keskittyä oikein syömiseen ja liikkumiseen.

MIstä tulikin mieleen, että tämän aamun paino oli siis 114.7kg. Eli kokonaisuudessaan painoa on pudonnut 37,6kg ja leikkausaamusta painoa on pudonnut 20.3kg. Ei oikein pääkoppa meinaa pysyä perässä siinä, kun paino tippuu. Mutta kyllä tämä tästä.