Mä tossa mietin, että eiköhän tämä "kiukuttelu" jo riitä. :) Ei vaan oikeesti ole ollut mitään fiilistä tulla edes kirjottaa tänne, kun on niin ärsyttänyt se leikkaus asia. (Muistin virkistyksenä, että se leikkaus olisi vasta joskus ens keväänä)

Mutta sen verran on pakko sanoa, että onneks toi paino ei ole juurikaan noussut vaikka en nyt olekkaan jaksanut tehdä mitään ton painoni eteen. Ei vaan yksinkertaisesti ole ollut minkään näköistä kiinostusta tehdä sen eteen yhtään mitään. Koska kaikki vaan ärsytti niin paljon, mutta kai se vaati taas sen herätyksen, että nyt pitää tehdä jotain. Nim. Olin viikonloppuna Mikkelissä. Matka taittui junalla ja tietty sisälsi yhden vaihdon, suunta. Ja ei siinä muuten mitään, mutta jos vaihtoaika on 8min ja juna vähän myöhässä asemalla ja laituri mistä toinen juna lähtee on niin, että sun pitää juosta portaat ylös ja alas, niin kyllä siinä portaita ylös juostessa mietti, että olisko tääkin helpompaa jos ei olis näin lihava. Tilannetta ei tietenkään helpottanu se, että oman painon lisäksi oli vielä painava laukku olalla. Huh, mutta mä selvisin! Mutta ei tuo portaissa juokseminen edes ollut ainut muistutus lihavuudesta. Nimittäin ne junan penkit ei ole mitään kauheen leveitä :O Mut onneks oli avopuoliso mun vierustoveri, niin pystyi nostamaan sen käsinojan ylös, niin mahtui mun pyllykin siihen penkkiin. Ja kolmantena muistutuksena toimi magneettikuvaus! En meinaan olis uskonu, että se olisi niin ahdas se putki :O Siinä tunnin mitä siellä putkessa makasin, niin ehtisin kyllä monta kertaa miettiä, että miten mua lihavemmat ihmiset mahtuu sinne putkeen? :O No mutta kuitenkin. Ehkä tässä nyt on taas hyvä hetki tosiaan miettiä, että mikä elämässä on tärkeintä ja taas koittaa koota itsensä ja ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa taas keskittyä siihen veden juontiin, oikein syömiseen ja liikuntaan. Niin eiköhän tuo paino taas lähde mukavasti laskuun! Niin kun olen monta kertaa aikasemminkin sanonut, niin periksi ei anneta! Enkä anna sen leikkaus ajankohdan murtaa mua enään!