Mun piti eilen kirjottaa tänne juttua, mutta ei ollut mahdollisuutta päästä koneelle. Ja nyt tietysti jo unohdin sen mitä olin kirjottamassa. Yllätys. En kyllä nytkään tiedä mitä kirjottelis. Päivät sen ku vähenee ja kohta onkin jo maanantai. Hmm. Tää on oikeesti jännä miten päässä pyörii miljoona ajatusta, mutta en saa mistään kiinni tällä hetkellä. 

Mä voisin kyl toisaalta kirjottaa vaikka siitä, että mitä on olla ylipainoinen ja omistaa huono itsetunto ja itsekuri. Koska siitä mä tiedän, ikävä kyllä!

Otetaan hyvänä esimerkkinä tämä päivä. Ulkona on 19 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Multa kysyttiin, että haluanko mä lähteä maauimalaan viettämään kivaa päivää. Vastasin, että en halua. Siihenkin on oikeasti monta syytä. Esimerkiksi se, että siellä on oikeesti aika hemmetin kuuma ja mua ei suoraan sanottuna kyllä innosta tuo hohkava kuumuus. + Maauimalassa on paaaaaaaljon ihmisiä! Mä en halua edes ajatella niitä ikäviä ja ilkeitä katseita mitä saisin siellä. Ja se ruokapuoli. Ei mua oikeesti ihan hirveesti houkuttele ajatus siitä, että istun ahdistuneena kuumassa maauimalassa ja syön mun nuttrilet ruokia ja katselen ymmärilleni, kun muut syö jäätelöä, karkkia, sipsiä ja mitä kaikkia näitä nyt on. Joten, helpompi valita siis se, että jää kotiin. Täällä on monta hyvää puolta. Kukaan ei tuijota sua, täällä ei ole kuuma, voin syödä mun ruokia ihan rauhassa ja mä pääsen milloin tahansa vessaan ilman, että mun tarvii jonottaa :) Niin ja mä voin vaikka istua koneella ja kuunnella musiikkia! 

Se mikä mua harmittaa tällä hetkellä tosi paljon, niin mä haluisin saada kerättyä sen vähintään 10 000 askelta tolla polar loopilla, mutta ei se oikein ole mahdollista, koska tuolla ulkona ei kyllä huvita lenkkeillä. Ja noita meidän koiria ei voi edes lenkkeilyttää noin kuumalla säällä. Ja no yksin lenkille lähtö on niin tylsää. Joo ja ei sais valittaa nyt, kun on lämmintä, mutta mulle toi jäätävä kuumuus on vaan paha. Ahdistaa. 

Mun piti vielä sanoa tosta itsekurista. Musta tuntuu välillä, että mua ei oikein ymmärretä ton syömisen suhteen. Ja mä en oikein tiedä miten mä tätä asiaa oikein selittäisin paremmin, että ihmiset ymmärtäis. Omasta mielestäni mä voisin itseäni verrata johonkin huumeriippuvaiseen. Mutta mulla se nyt vaan sattuu olemaan ruoka mikä aiheuttaa sen riippuvuuden. Toki nyt on kyllä pakko sanoa, että omasta mielestäni mä olen nyt pärjännyt tosi hyvin. Mutta toki varmaan paremminkin ois voinu mennä. Ja jos kaikki olis alunperin mennyt oikeesti paremmin, niin mulla olisi painoa tippunut enemmän. Mutta näillä mennään. Ei muu auta. 

Tulipa taas epämääräistä tekstiä. Pahoittelut siitä.