Tänään on se tärkeä päivä, mitä on nyt odotettu tammikuusta asti..Nyt on ehkä niitä hetkiä, kun mä mietin, että voisko palata jonkun verran ajassa takaisin. En meinaan päässy painotavoitteeseen..8kg oli tavoite ja 5kg lähti, Olen kyllä tyytyväinen edes tohon 5kg, mutta tottakai olen pettynyt itseeni, että tavoitetta ei saavutettu. Saas nähä mitä se ravintoterapeutti siellä tänään keksii. Siirretäänkö aikaa taas vai mitä?

Normaali minä sanois tässä kohtaa, että antaa olla, että ei tästä enään kuitenkaan mitään tule. Mutta tää uusi minä kyllä on ehdottomasti sitä mieltä, että nyt ei luovuteta. Vaan nyt leuka ylös ja kohti uutta päämäärää. En mä aio luovuttaa! Mä oon aina luovuttanut, kun elämässä on tullut hiukankin hankalaa..Mutta nyt on vaan keksittävä miten saan taas palaset kasaan ja kohti pienempää minää. Se yks haave&tavoite on tuolla kyllä edelleen kirkkaassa muistissa. Ja sen haaveen mä vielä toteutan. Enkä anna minkään tulla sen haavaan eteen!

Mä luulen, että mun on nyt vaan pakko tehdä vähän tarkempi suunnitelma siitä, että miten tää projekti etenee loppuun asti. Ja nyt tarkoitan sitä, että täytyy oikeesti kirjoittaa ne suunnitelmat oikeesti paperille, eikä vaan miettiä niitä pään sisällä. Ne on niin helppo unohtaa ja siirtää sivuun, kun ne ei ole missään esillä. Kyllä tää taas tästä. Alamäkiä tulee ja menee. Sellasta se elämä vaan on.