Tänään on perjantai 13.päivä ja mulla oli tänään gastrokopia, kuten jo varmaan otsikosta voi päätellä ;)

Mä menin sinne toisaalta vähän epävarmana, mutta toisaalta luottavaisin mielin, että "kyllä tästä selvitään, ei se nyt niin paha voi olla". Sen takia siis pieni epävarmuus, kun aamulla vaaka näytti kotona 140,9kg, mutta vaatteet päällä 142kg. Joten pieni pelko oli, että mitä jos se näyttää sairaalassa enemmän, mutta onneksi ei. Sairaalan vaaka näytti 141.6kg. Noh, sitten tulee se hetki, kun tapaan kirurgin ja hän kertoo siinä mitä tulee tapahtumaan. Ajattelin vielä tässä vaiheessa, että "tää on ihan piece of cake", mutta väärässä olin. Ahdistus iski jo siinä vaiheessa, kun se "suukapula" laitettiin suuhun. Mutta hoitaja sai kyllä rauhoitettua tilanteen hetkeksi, mutta sitten tuli se varsinainen h-hetki, eli sen kameran nieleminen. No miettikääs itse sellainen tilanne, että joku pyytää teitä nielaisemaan kokonaisen perunan kerralla. Ei oo mikään helppo juttu ei. Niin ja vielä pitäis pystyä olemaan rauhallinen siinä tilanteessa. Ei onnistu ei. Sitten tulee vielä sellainen pakonomainen tarve päästä pois siitä tilanteesta ja tuntuu, että suurinpiirtein unohdat miten hengitetään. Välillä pitäis olla hengittämättä ja välillä pitäis hengittää nenän kautta. NENÄN kautta? Miten, kun se on ihan tukossa, kun räkää vaan valuu. Niin ja kuolaa ja sä mietit, että tässäkö tää sun elämä oli, että tähänkö sä nyt kuolet. Ei olis kiva loppu elämälle ei... Mutta mä en voi muuta, kun kiittää sitä toista hoitajaa joka oikeesti silitti mun päätä ja selkää ja puhu rauhallisesti mulle ja rauhoitteli mua koko ajan. Siitä toisesta hoitajasta en ihan samaa vois sanoa..."Hengitä rauhallisesti!! Laske se pää tyynyyn! Laske ne hartiat alas!" Joo, ihan hirveen helppoa noi kaikki toteuttaa siinä kohtaa, kun sä yökkäät minkä kerkeet ja tosiaan pelkkäät, että tukehdut. Mut hei, mä selvisin HENGISSÄ! Kurkku on vähän kipeä ja arka. Ja no naama näyttää siltä, että olisin saanu turpaani. Ai miksi? No siksi, että mulla oli kuulemma poikkeuksellisen vahva oksennusreaktio, että ilmeisesti jotain verisuonia katkeili naamasta. 

Mutta sitten ne muut uutiset. Mitä tapahtuu seuraavaksi ja millon on leikkaus. Noh. Täällä on niin pitkät jonot, että leikkaus siirtyy auttamattomasti ensi vuoden puolelle. Näillä näkymin ilmeisesti maaliskuulle. Mutta onpahan ainakin aikaa tässä itse sitten tehdä muutoksia ruokavalioon ja liikuntaan, että jos sais sitä painoa enemmän pois tän 5kk aikana :)  Mutta ei mulla muuta tähän väliin. Eiköhän tästäkin järkytyksestä selvitä, kunhan vaan aikaa kuluu.